Nyt on mennyt kuukausi siitä, kun ihan lopullinen masteri oli ensimmäisen kerran kädessä. Ei oikein vieläkään ihan tajua sitä, että rupeama on tältä erää taas ohi. Äänitysten kulkua on turha käydä enää muistelemaan, koska Prosessista löytyy ihan riittävästi niiden tunnelmien kuvausta. Lopputuloksen äärellä uskaltaa olla älyttömän ylpeä, vaikka kertaakaan en vielä olekaan pystynyt tätä levyä kuuntelemaan alusta loppuun siten, että en olisi miettinyt, mitä olisimme voineet tehdä toisin. Niitä vaihtoehtoisia tapoja toteuttaa asioita kun on lukematon määrä, mutta mielestäni kuitenkin onnistuimme studiossa löytämään jokaiseen biisiin kappaleen luonnetta kuvaavan tunnelman ja soundimaailman. Monelle ihmiselle olemme taas vähintään kiitoksen verran velkaa levyn valmistumisesta ja muustakin orkesterin tukemisesta. Jonkinlaista listaa pyrimme näille sivuille pian päivittämään, mutta se on vain viitteellinen, koska ainahan jonkun nimi ikävä kyllä unohtuu. Tahdomme kiittää kaikkia siksi myös henkilökohtaisesti, kun vastaan kävelette! Siitä mihin suuntaan seuraavaksi mennään on vaikea sanoa mitään. Mutta nyt on muutenkin ihan liian aikaista pohtia sitä, käydään Pelkääjän paikalla ensin läpi.
-janne/Stella
1.Pelkääjän paikalla
Ensimmäinen teema tai väliotsikko viittaa ihmiseen jonkun kriisin tai koettelemuksen keskellä. Nämä kappaleet pyrittiin toteuttamaan aika ”hifeillä” soundeilla.
2.Totuuden henki
Levyn ensimmäinen single ja ehdottomasti yksi albumin rokkaavimmista kappaleista. Alkuperäinen demoversio oli vielä huomattavasti nykyistä raskaampi, mutta varsinkaan sen aikaiseen kertosäkeeseen emme olleet melodioiden puolesta tyytyväisiä. Yhdistelimme lopulta kertosäkeen tähän kappaleeseen eräästä toisesta biisistä, jota oli ollut mukana tekemässä myös 51koodia yhtyeestä tuttu Olli-Matti Wahlström. Raamatullisesta sanastosta huolimatta tekstissä ei kurkotella taivaisiin vaan pysytään hyvin pitkälle täällä maan kamaralla.
3.25
Tämä kappale oli ensimmäisiä biisejä joita tälle levylle syntyi. Muistan tehneeni kertosäettä odotellessani soundtsekkiä Tampereen Senssi-klubilla. Heikki kitaroi tässä biisissä varsin tyylikkäästi ja U2:n Edgelle kumarrellaan soundivalinnoissa. Kertsi groovaa mainiosti rumpujen ja basson varassa. Ehkä itse olisin hiukan laittanut säröä lisää, mutta toisaalta sointi on nyt todella ilmavan ja kauniin kuuloinen. Säästetään sitten liveä varten vähän jytäkämpää otetta.
4.Nimikivi
Ehkä levyn raskainta antia ja yksi kolmesta Raunon miksaamista kappaleista. Soundi on kirkas ja potkiva. Heikin tekemässä kertosäkeessä on hyvä draivi ja Matin rumpalointi vie kappaletta eteenpäin. Tähän biisiin äänitettiin lopulta yli 200 raitaa, joita pudoteltiin lopulta reilusti pois. Nimikivi miksattiin muistaakseni viimeisenä ja tuottajaparille sattuikin pari pientä kömmähdystä, johtuen viimeisten miksauspäivien yliväsymyksestä ja hektisestä luonteesta. C-osien ekstratomit ja munkkikuorot jäivät liian hiljaiselle, mutta sekin on makuasia. Toisaalta kyseinen kohta potkii vähän tiukemmin, koska äänikuvaa ei ole ahdettu tukkoon asti. Teksti vuorottelee varsin leijuvien tunnelmakuvien ja hyvinkin selkeiden rivien välillä. Ehkä yksi levyn henkilökohtaisimmista sanoituksista.
Kolme osapuolta
Nämä tekstit voi yhdistää yhdeksi tarinaksi ja siten kolmeksi eri näkökulmaksi, mutta niiden tarkoitus on myös toimia itsenäisesti. Tarinoissa painitaan aikuistumisen, riittämättömyyden ja ulkopuolisuuden tunteen kanssa. Soundeihin ja miksaukseen haettiin paljon pieniä yksityiskohtia ja esim. Puolet sinusta kappaleessa on säkeistöissä todella hieno Saarisen Mikon kanssa yhdessä rakennettu äänimaailma.
5.Viimeisen kerran (vierekkäiset paikat taivaasta)
Kappale joka olisi tyyliltään voinut sopia ensimmäisellekin levylle ja intro-riffi onkin Heikillä ollut valmiina jo melkein bändin alusta alkaen. Kesti kuitenkin pitkään ennen kuin sopivat melodiat ja sovitukset muihin osiin lopulta löytyivät. Tämä biisi avaa levyn tyylikkäästi ja Tuomaksen bassottelu yhdessä Matin rumpaloinnin kanssa luovat letkeän grooven. Kitarasoundeissa on häpeilemättömästi Def Leppardin hengessä paljon chorusta ja soundi on koko biisissä todella raikas ja tämä luokin hieman häiriintyneen kontrastin musiikin ja tekstin välille. Ajatus tähän sanoitukseen lähti siitä, kun olin joskus vuosia sitten junan kyydissä, kun tapahtui vakava tasoristeysonnettomuus. Kaljavaunussa ihmiset alkoivat heti kiroilemaan kännyköihinsä, että myöhästyvät iltasaunasta tai jostain palaverista. Itselle tuli varsin hiljainen olo siitä tiedosta, että joku tai jotkut ovat hengettöminä muutaman metrin päässä. Toisaalta tämän tekstin voi ajatella ihan vain metaforana tietynlaiselle heittäytymiselle toisen ihmisen kanssa. Vierailevana tähtenä kuullaan laulussa nuorta lahjakkuutta Kalle Kaasista, joka raottaa viimeisessä kertsissä myös hiukan niitä teemoja, joita tältä levyltä löytyy.
6.Silmäripset
Aika suoraviivaisesta rokkibiisistä on kysymys, johon on kuitenkin ympätty paljon kuulasta soittoa, kuten esimerkiksi 12-kielisellä sähkökitaralla tehdyt näppäilyt säkeistöihin ja kertosäkeisiin. Tässä laulussa on myös yksi meidän suosikki c-osista, joka rokkaa todella isosti. Viuluja olisi siinä kohdassa voinut ehkä taas aavistuksen nostaa kovemmallekin, mutta emme halunneet tehdä niistä liian irrallisen ja päälle liimatun kuuloisia, koska niitä ei muualla kappaleessa kuulla. Tämän biisin Marja on laulanut yhdellä otolla sisään 57-mikillä Tampereella, kun äänitimme rumpuja. Sen oli tarkoitus olla vain tukiraita Matille hänen äänittäessään rumpuja, mutta tunnelma oli niin autenttinen, että päätettiin jättää otto kokonaisuudessaan albumille.
7.Puolet sinusta
Tämän kappaleen intromelodia on peräisin jostain kuuden vuoden takaa, kun Heikillä ja Tuomaksella oli Clarke niminen bändi, jossa itsekin kerkisin soitta kitaraa vähän aikaa ennen Stellaa. Kappale tehtiin muuten yhdessä Heikin kanssa alusta loppuun asti treenikämpillä c-osan melodiaa lukuun ottamatta, jonka Marja keksi, kun teimme biisistä demoa. Sovituksessa ja tunnelmassa haettiin tummaa soundia samassa hengessä kuin Kentin viimeisimmällä levyllä. Puolet sinusta onnistui sekä sävellyksellisesti että toteutuksen puolesta sen verran hyvin, että siitä on tullut selkeästi yksi meidän lempikappaleista albumilta. Sanat ovat aika runolliset säkeistöissä, mutta kyllä niistä idean tajuaa varmasti.
Öisiä kohtaamisia Näissä sanoituksissa on lähdetty hakemaan ikään kuin Päivänsäde ja Menninkäisen modernisoituja versioita. Teksteissä on pyritty myös samanlaiseen otteeseen kuin Kuuntelijalla. Soundillisesti biisit ovat hyvinkin intiimejä, mutta kontrastina on myös mahtipontista isottelua.
8.Kultasiipi
Kultasiipi kulki pitkään Country-työnimellä. Baritonikitaralla soitetut säkeistöt ja utuiset hälyäänet taustalla tekevät kappaleesta jotenkin todella herkän. Olin rämpyttänyt laulun säkeistöjä aika kauan itsekseni akustisella, kunnes Heikki pyysi minua kokeilemaan eri sävellajia ja lopulta baritonin avulla löytyi juuri oikea tunnelma ja kertosäe. Biisi jakaantuu sovituksellisesti tiukasti kahtia. Alun hissutteluosuutta seuraa erittäin mahtipontinen riffi ja Marjan usealle raidalle laulama kertosäe. Tekstissä on vahva tunnelma ja uskoisin, että tämän kappale tulee toimimaan hienosti muillekin kuin meille ja odotan innolla, että päästään soittamaan tätä keikoilla!
9.Lumottu
Häpeilemättömän irstasta diskoa päädyttiin tekemään tästä kappaleesta ja jos johonkin kohtaan on saatu jopa pientä musiikillista huumoria ympättyä tälle levylle, niin se on Lumotun toinen säkeistö. Michael Jacksonmaiset bassolinjat, demppailukitarat ja Marjan varsin seksikäs laulusuoritus tekee tästä kappaleesta jotenkin rivolla tavalla viehättävän. Kertsi on maailman perinteisimmillä soinnuilla soitettu, mutta Heikin kitarointi ja soundi tekee siitäkin toimivan kaikessa yksinkertaisuudessaan. Syntikkasoundit ovat kuin jostain 90-luvun trance-kappaleesta, mutta ei niistäkään voi olla pitämättä. Tätä biisiä tekstittäessä allekirjoittaneella oli myös oikean tunnelman takaamiseksi nenän alla sellaiset räkäjarruviikset, että ei ilennyt edes äidin luona käydä kylässä ennen kuin teksti oli lopulta valmis ja pääsin niistä eroon.
10.Rakastavaisia
Tämän otsikon alle on kirjoitettu kolmen eri sukupolvea edustavan pariskunnan elämästä. Nämä sanat voi toki myös ajatella kuvaavan yhden pariskunnan eri elämänvaiheita nuoruudesta vanhuuteen. Kaikki kolme kappaletta omaavat aika traditionaalisen soinnin ja ajattomuus onkin ollut lähtökohtana biisejä tehdessä niin soitossa kuin sanoituksissa.
11.Häävalssi
Häävalssin sävellys lähti sattumalta käyntiin, kun olin kerran jatkoilla Väänäsen Jonen EastVoice-studiolla. Hänen tekemän instrumentaalikappaleen päälle aloin aamuyöstä hyräilemään melodiaa ja tästä syntyi säkeistön alkupuoliskot kappaleeseen, jonka tein lahjaksi veljeni häihin. Heikki sovitti biisiin erittäin kauniit sellot ja viulut, jotka sopivat loistavasti kappaleen haikean hempeään fiilikseen. Studiossa minulle tuli idea, että toiseen kertosäkeeseen pitää rakentaa iso ja leijuva tunnelma, joka hiukan rikkoo alun muuten pelkistettyä soundimaailmaa ja tässäkin onnistuimme kauniisti. Marjan laulu pääsee biisissä hienosti esille ja tämän rallin tahtiin toivottavasti joku häitään vielä viettää, vaikka valssista ei kyse olekaan.
12.Tulva
Tämän kappaleen lopun paisuttelu on Saarisen Mikolta hienoa työtä. Varsin tyylikkään kaoottinen miksaus yhdistettynä koko bändin raivokkaaseen soittoon luovat vahvan latauksen ja kontrastin alun pehmeälle tunnelmalle. Sanat tähän on kirjoitettu paljon ennen Aasiassa tapahtunutta katastrofia ja teksti ei siis liity tuohon asiaan mitenkään. Heikki soittaa tyylikkäitä lap-steel kitaroita ja Aki Tykki tuo miehen näkökulmaa hienosti esiin toisessa säkeistössä. Tulva on yksi minun suosikeista, jotenkin tässä kappaleessa on hienosti ilmaa ja sanoitus kulkee kauniisti käsikädessä soundien ja sovituksen kanssa.
13.Vie mua
On mahtavaa, että saatiin Vie mua valmiiksi levylle. Soittotyyli ja sounditkin ovat meille varsin epätyypilliset, eikä sovituksessakaan ole oikeastaan hirveästi tuttuja Stellamaisia elementtejä. Kappale kertoo iäkkäästä pariskunnasta ja mielestäni tunnelma on juuri oikeanlainen tämän tarinan kertomiseen. Tässäkin kappaleessa Marjan laulu saa kaipaamaansa tilaa ja paisuttelua säästetään ihan biisin loppuun, jossa kuljetetaan kahta laulumelodiaa päällekkäin. Olen kuunnellut aika paljon John Frusciantea ja hänen soololevyllään on muistaakseni sen niminen kappale kuin Omission, josta sain idean tuohon tuplamelodiaan. Oli yksi hienoimmista hetkistä studiolla, kun Marja lauloi molemmat melodiat ja avatessamme ne yhtä aikaa mikseristä, huomasimme niiden sopivan loistavasti yhteen. Teksti on aika positiivinen ja tämä tuntui heti siltä biisiltä, johon on hyvä päättää Pelkääjän paikalla -albumi.
KIITOSLISTA
Kiitos ja kumarrus teille kaikille korvaamattomasta avustanne:
Mikko Saarinen, Jani Jalonen, Rauno Paananen, Jone Väänänen, Juuso Nordlund, Tommi Tuomainen, Pekka Kupiainen, Matti Järvikangas, Pekka Kuusisto (lap-steelin lainasta), Olli-Matti Wahlström, Saana & Mea Kähkönen, Liah Cheston, Svante Forsbäck, Mika Kemiläinen, Kalle Kaasinen, Mikko Vihavainen, Joensuun popmuusikot, Karjalan musiikki, Mikko Tohkanen, Aki Tykki, Johannes Neumeier, Oskari Huttu, Marjo Karttunen, Ville Juurikkala, Teemu Tahvanainen, Jani Salomaa, Anssi Rosenius, Asko Piiparinen, Tapio Tahvanainen, Mari Wainio, Antti Suniala, Sirpa ja Markku Autio, Sami Pasanen, Aki Ekroos, Pohjois-Karjalan Ammattiopisto Outokumpu/äänituotanto, Pohjois-Karjalan taidetoimikunta, Antti Teräväinen ja Sotilasläänin esikunta, Kerubin Kuppila, sukulaiset, ystävät ja kaikki keikoille sekä levykauppaan vaivautuneet ihmiset, halaus ja rutistus.
Aina joku unohtuu ja pyydämme anteeksi sitä!
-STELLA