Studiopäiväkirja 2005
Tämä päiväkirja on ihan yhtälailla omien ajatusten jäsentelyä ja tallennusta varten kuin teille rakkaat kuulijat mahdollisuus tarkastella tapaa, millä orkesterimme pyrkii saattamaan valmiiksi uuden albumin, johon viitataan myös Keinujat työnimellä. Tekstiä ei siis tulla sen kummemmin editoimaan, eikä myöskään mietitä, että saako tästä kukaan muu välttämättä hirveästi irti. Voi olla, että sanat pomppivat asiallisten tunnelmakuvien ja sisäsiittoisen spekuloinnin välillä kuin kengurut. Koittakaa kestää tai jättäkää suosiolla lukematta.
tiistai 21.2.2006 17:01
Niinhän siinä kävi, että viimeisten päivien aikana eivät voimat enää riittäneet mihinkään ylimääräiseen kirjoittamiseen ja noita hetkiä voi vain yrittää hiukan kuvailla näin jälkikäteen. Valssin (Vie mua) pianon pimputtelun jouduin kanssa toteamaan liian haastavaksi lyhyellä varoitusajalla ja pyysinkin Ranea hätiin. Mie toimin kapellimestarina ja miksaajavelho soitti hirmusen kauniit ja yksinkertaiset äänet levyn viimeiseen kappaleeseen. Kyseisessä laulussa piano soi vähän aikaa yksinään ja siinä on tunnelma kohdallaan. Taustalta voi kuulokkeilla kuulla rumpujakkaran narinaa, jota tarttui nauhalle Tampereella! Marja puolestaan lauloi Lumottuun todella seksikkäät vokaalit ja ihmeteltiin porukalla, että mistäs nyt tuulee, kun neito loihti jotenkin ihan uudenlaisen soundin itsestään. Viimeinen viikko tehtiin tosiaan yövuoroa ja välillä vähän päivävuoroakin samaan aikaan, joten torstaina masterointiin ajeltaessa allekirjoittaneella oli takana noin puolitoista vuorokautta hereillä oloa ja muutenkin aika huolella valvottu viikko. Samanlaisia päiviä oli takana myös muulla työryhmällä, joten oli varsin miellyttävää, kun Joensuulaisen rokkirollin ruumiillistuma Ronski tarjoutui toimittamaan kuskin virkaa. Hänen versionsa Helsingin reissusta voi lukea tämän tekstin alta.
Viimeisinä öinä yleinen tunnelma pajalla aaltoili ihan laidasta laitaan, kuten kuvitella saattaa. Välillä hommat etenivät melkein kuin itsestään ja toisinaan kaikki olivat erittäin hermostuneita, koska omiin korviin ja päätöksiin on tietyn väsymyspisteen jälkeen vaikea luottaa. Mutta tähän asiaan oli suunnattomasti apua siitä, että vaikka Akira Kosminen (oikealta nimeltään Mikko Saarinen) toimi pääarkkitehtinä miksauspöydän ääressä, niin Heikki oli tehnyt päivisin hyvin tarkat muistiinpanot joka kappaleesta kotikuuntelun pohjalta ja niiden nuottien avulla säädettiin myös miksauksia kuntoon. Lisäksi yleinen kriittisyys pysyi helpommin tallessa, koska koko ajan kaikki balanssiasiat yms. joutuivat käymään läpi neljän ihmisen seulan (Akira, Heikki, mie ja Rane). Ranelle, joka teki kolmesta biisistä hienot miksaukset (Viimeisen kerran, Nimikivi ja 25) kiitos myös tuosta läsnäolosta.
Väsymyksen hieno puoli on se, että siinä tilassa välillä huomaa, että ei tarkkailekaan tekeleitä analyyttisesti ja niin kornilta kuin asia kuulostaakin, niin noina öinä pystyi useaankin otteeseen jopa liikuttumaan työn tuloksista. Poikien kanssa juteltiinkin, että on pakko järjestää porukalla viralliset selkään taputtelu-iltamat, jossa kuunnellaan kappaleita ja pelkästään kehutaan helvetin vuolaasti kaikkia sessioon osallistuneita. Sillä onhan se hiukan mieltä vinksauttavaa viettää reilut neljä kuukautta kuunnellen biisejä, soitto-ottoja, lauluja, tekstejä, miksauksia ja yksittäisiä soundeja miettien, mikä niissä on vialla, mikä on paskaa, mitä voisi parantaa. Virheiltähän ei olla vältytty tälläkään kertaa ja mikään ei ole varsinaisesti täydellistä, mutta kaikki asiat palvelevat nyt hyvin kappaleita ja levyltä löytyy paljon pieniä yksityiskohtia, joita mm. Akira Kosminen on loihtinut taikamiksaussormillaan.
Mitähän sitä osaisi vielä höpötellä? Masterointi suoritettiin Helsingissä Chartmakers-studiolla ruotsalaisen Liah Chestonin johdolla. Audioluolamies tapaa harvoin jos koskaan Audioluolanaisia, joten totta kai sydämet särkyivät ja karvaiset sedät vuodattivat hevikyyneleitä paikalta yksin poistuessaan. Sillä kerrankin löytyi tyttö, joka a) ymmärtää b) tykkää c) haluaa d) tekee hyvää SOUNDIA! Itse soundin hyventämis toimenpiteestä minulla ei ole paljoa kerrottavaa, koska istuin lähinnä toisessa huoneessa hermostuneesti paikallani. Jätin kuuntelun sekä kommentoinnin ihan suosiolla niille herroille, jotka taajuuksista ja masterkompuroinneista yms. jotain ymmärtävät.
Ehkä tämä meikäläisen vuodatus alkaa olla tältä erää pikku hiljaa tässä. Tilanne on se, että masteriin tehdään vielä pari pientä korjausta ja varmaan perjantaina levy lähtee painoon…kai..;) Ja mitäs vielä…Videonteko ekan sinkun osalta on unohdettu, menee aikataulut liian tiukalle. Joten ei sitten varmaan tule Snoop Dogg-henkistä poseerausta videokasetille. Toivotaan, että sitä kuvaa tehdään toisesta sinkusta, jonka päättäminen on taas aika vaikea homma. Tarjokkaita on kyllä. Voi olla, että orkesterin muut jäsenet vielä kertovat mietteitään täällä ja kuva-albumiin lisätään fotoja työskentelystä piakkoin. Mie avaan suuni levylle päätyneistä kappaleista vähän myöhemmin. Kiitokset kaikille…kunnon syvä kumarrus siis.
JS
Stella - Pelkääjän paikalla
1. Viimeisen kerran (vierekkäiset paikat taivaasta)
2. Totuuden henki
3. Silmäripset
4. Kultasiipi
5. Puolet sinusta
6. 25
7. Häävalssi
8. Nimikivi
9. Lumottu
10. Tulva
11. Vie mua
Don Romppelin, aikamme legendan näkemys viimeisiin päiviin
17.2.2006. Joensuu. Karjalan musiikki klo 15.00.
Satumainen mutta todellisen tuntuinen tarina matkustamisesta, masteroinnista ja humalanhakuisesta hengailusta.
Elelipä ennen muinoin, kaukana kaukana täältä, voi yhen kerran ja sattuipa käymään niin, että eräänä tuiki tavallisena ja talvisena (-12 c,puolipilvistä ja kaikkia ottaa dynamoon) torstaipäivänä, että torttutukkainen ja komeahko rumpalipoika päättä käväistä paikallisessa musiikkiliikkeessä puhtaissa notkumis- ja laitefiilistely aikeissa. Kuinka ollakaan ja kakkularapsis, huuruisen ikkunan takaa kyseinen torttumies (hahmo tunnetaan myös nimellä Rontti, Rompetti tai Romppeli) näkee kovinkin tutun näköisiä ja hyväryhtisiä pophenkilöitä nuokkumassa urkuharmoonin luona. Romppeli aistii ilmeistä ja eleistä, että jonkin näköinen juoniminen ja suunnittelu toistaiseksi tuntemattoman asian suhteen on meneillään. Romppelin agenttivaistot ja kellot päräjää sitä luokaa, että tuosta se on nyt kuulkaa otettava välittömästi selvää. Romppeli somistautuu Marshall t-paitaan ja maastoutuu lähimmän bassovahvistimen viereen tiedustelu aikeissa. Mutta ninjaksi kun ei ole syntynyt, niin paljastuu heti ja siinä vaihdetaan iloluontoiset terve terveet, mitä jätkät, oottako juopotellu hyvin ja paljon ja onko rouvilta tullu sitä erästäkin itemsiä? Siinä turistessa käy ilmi, että kyseiset pophenkilöt Janne ja Heikki ovat lähdössä isolle kirkolle eli Hellssinkiin masteroimaan uutta levytystään. Ilmi käy myös edellisen yön unen määrät johtuen tällä kertaa yllättävästi työnmäärästä ei viihtymisestä. Unta on saatu keskimäärin laadukkaat kolme tuntia ja aamulla on heti herätty treenihommiin. Keskustelussa käy ilmi, että kuskin puute on jonkinasteinen, koska perjantaina masteroidaan ja pienet bileet ajomatkalla kuullostaa aivan älyttömän hyvältä ja suotavalta idealta. Tässä vaiheessa keskusteluun osallistuu myös kauppias Matjes (luetaan koodi matti) jota houkutellaan kyseiseen pestiin, koska Matula on myös lähdössä samaan suuntaan keikkihommiin. Käy ilmi, jotta Matjes saattaa nukahdella jopa kesken lauseen ja että Matjes kuulee tällä hetkellä korvissaan junan ravintolavaunun kaihoisan kutsun (deeku-matti, toim. huom.) Tässä vaiheessa turinointia Romppeli ilmoittaa tekemisen puutteensa ja vapaaehtoisuutensa kuljettajan hommiin. Popkasvoilla nähdään H-moilasmaisia ilmeitä. Lyhyen ”ootsie tosissas, no ainahan mie oon” keskustelun jälkeen asia laitetaan vireille ja popparit vetäytyvät studiolle jatkamaan yöllisiä viimeistelyjään. Tässä vaihessa Don Ropelius vetäytyy munaskuun huuhtelulle ja lounaaksi kutsutulle eväälle, lähtö on näet kello 18.00.
Lähtö klo 21.15. Eli aina venyy ja ikinä ei yllätä.
Volvo merkkiseen farmariajoneuvoon pakataan siis naapurin runoilijapoika Janne (tunnetaan myös nimellä Jantsa) Naapurin Yngwie Malmsteen eli Heikki (ei tunneta nimellä MARA) ja äänittäjä/miksaaja parivaljakko Mikko ja Rane (joka tunnetaan myös nimellä, jota ei liene soveliasta tuoda tässä esille, siinä nimessä nimittäin ilmaistaan ruskea, haiskahtava uloste ja ulkomaalainen ihminen) Rane hyppää rattiin ja Rontti pelkääjän paikalle. Riemukas matka lähtee käyntiin. Ensimmäiset kiljupullon sihahdukset kuullaan takapenkiltä ensimmäisissä liikennevaloissa ja ensimmäinen kusijamitauko on ensimmäisellä huoltoasemalla n. viiden kilometrin päässä laukaisualustasta. Tyypillistä. Hyvin tyypillistä. Matka sujuu rattoisasti ja viimeisteltyä tuotosta kuunnellaan ajomatkalla. Ja voi vinettokeitto että se kuullostaakin hyvälle, erittäin hyvälle. Yksissä tuumin tuuletellaan soundin parhautta ja Romppeli tuulettaa myös biisien parhautta, ekaa kertaa kun tuotoksesta pääsee nauttimaan. Välillä pysähdytään huoltoasemille notkumaan, jossa käydään myös omituinen keskustelu armeijan käynnistä. Keskustelun käydessä kiivaimmillaan kuullaan myös tällainen aksiisi.
-Heikki: Ootkos sie Rontti käyny intin?
-Rontti: Just sain kesällä kessun jämät
-Heikki: niin mut ootsie käyny intin?
-Rontti: Mitä v****a, just sain kesällä kessun jämät.
-Heikki: Mie en ymmärrä yhtään mistä sie puhut, nyt vastaat ootko sie käyny intin vai et?
Romppeli luuli tätä syväksi vinoiluksi, mutta kävikin ilmi, että Heikki on siviilipalvelusmies eikä tosiaan tiedä arvoasteikoista mitään. Ja etenkin tämä ”jämä” asia hämmensi suuresti (-mikä v***n, jämä?) Tämä antoisa keskustelu toi rompetille taas yhden liikanimen lisää ”Kessun Jämä”.
Perillä Helsingissä ollaan n.04.00. Janne heitetään omaan yömajoitukseen ja muut pöljät suuntaavat Mikko Tohkaselle (Tohkasen Rautahammas) majoitukseen. Tohkanen on aamulla lähdössä Petroskoihin ja millä, nimittäin TAKSILLA hyvät naiset ja herrat. Tälle naureskellaan tovi kera kaljan ja tupakan. Ja eikun unta studioon. Siskonpedillä oleva parivaljakko Heikki ja ”warettaja” Rane pitää Romppelia vielä hereillä pari tuntia. Kuullaan mielenkiintoinen ja syvähengitteinen ”kurkunpää” aaria. Uskomattomat veijarit kuorsaavat käsikädessä siten, että kun toinen kuorsaa sisään niin toinen puhaltaa ihan täysiä ulos. Väkisin on jätkät treenannu tätäkin kiusaa, koska selkeästi on kuultavissa myös terssimäistä stemmaa.
18.2. 2006. Tunti edellisestä, perjantai aamu.
Herätys, autoon pakkautuminen ja kohti Chartmakers-pajaa. Aamupalalla käydään huoltsikalla ja joka jamppa vetää tuplahampurilaiset aamiaiseksi (nyt on kyse rokkareista, tää mikään pursiseura oo). Huomataan että Rane rakastaa Helsingin keskustassa ajoa ja parkkipaikan etsimistä. Melekosta kaupunkikruisailiua ja verbaalirallia. Perille päästään ja masterointi alkaa. Masteroijana toimi nättiä nätimpi Ruåttalais nainen nimeltään Liah Cheston. Rakkautta on ilmassa joka jampalla. Liah tekee hienoa jälkeä. Levy kuullostaa kuuntelussa aivan törkiän hyvälle. Paikka on mukava ja viihtyisä ja palvelu pelaa. Maalaistolloille ollaan erittäin mukavia. Välillä fiilistellään vip tiloissa Eaglesin dvd:tä.
Hommat alkaa olla purkissa neljän jälkeen ja paluumatka alkakoon. Mikko heitetään rautatieasemalle ja muut gusset kohdistaa kompassinsa alkon kautta Joensuuta kohti. Ranelle käydään matkalla vielä uusi midi-lelu ennen varsinaista lähtöä. Rontti ajaa kuin sekapäinen Vatanen kohti Joensuuta. Matkalla kuunnellaan tietenki masteroitua versiota ja soundia juhlitaan. Muutama pieni korjattava asia löytyy, mutta kilju ja salmari maistuu. Herroilla on kyllä aihetta biletykseen, nimittäin pitkä ja rankka työrupeama alkaa olla viimeistä vaille finaalissa. Joensuuhun saavutaan kello 23.00 ja kerubin kuppilassa ollaan 23.01. noin karkeasti.
19.2.2006 Turbon vanhempien gesämög, Polvijärvi
Stella-orkesteri, ystävät ja tyttöystävät viettävät rattoisan fiilistelyillan Turbon mökillä. Tunnelma on katossa, ainakin Party Bunniella eli Rompetilla. Olympialaisten lätkäpeli meni aivan loistavasti, makkara oli hyvää, ja kaljaa ryypiskeltiin. Rompetti piti myös pienen musavisan, joka sai hyväksyntää osakseen. Muut sammu aamuyöstä, rontti sammu aamukymmeneltä. Olipa kiva reissu, kiitoksia osanottajille. Discossa nähdään terveisin: Ronski, Rontti-setä, Romppeli, Rompetti ja Don Ropelius
keskiviikko 8.2.2006 15:50
Viikon päästä loppuu meidän studiointi ja eilen sain viimeiset puuttuneet sanat kirjoitettua…helpotus. Marja on ollut kipeänä, joten eipä tässä olisi voitu laulaa muutenkaan alkuviikosta. Albumin nimi päätetään parin päivän sisällä, vaihtoehtoja on oikeastaan tällä hetkellä kaksi. Ranen miksaus 25-biisistä kuulosti sen verta mainiolta, että hän miksaa myös Viimeisen kerran kappaleen, joka lienee albumin aloitus raita. Kosmisen ja Heikin työ kantaa myös hedelmää ja kaikki kappaleet alkavat kuulostaa helvetin hyviltä. Toki välillä huomaa olevansa myös kyvytön nauttimaan työn tuloksista, koska noita biisejä on nyt kuunneltu 4 kuukautta putkeen…se on kuulkaas kohtuullisen monta tuntia! Ja tuohon ei todellakaan lasketa paljon aikaa on mennyt niiden biisien säveltämiseen ja treenikämpällä harjoitteluun. Olisikohan kannattanut käyttää energia opiskeluun tai vaikka pullojen keräämiseen, tienaisi ainakin paremmin! Ei auta valittaa, tätä halutaan tehdä. Ja vaikka stressiä sekä hengen ahdistusta on ollut kaikilla välillä kovastikin, niin meikämandoliino taitaa olla ainut, joka on polttanut studiossa kunnolla päreensä ja korottanut ääntään. Anteeksi vain.
Single tulee painosta perjantaina ja lähtee radioille jakoon sitten maanantaina. Sen jälkeen aletaan jännittämään, mitä ohjelmapäälliköt sanovat. Ainakin Ylexin rytmibarometri meni hyvin, yli 90 prosenttia tykkäsi, kun totuuden henki soitettiin siellä ennakkoon, kiitokset vaan äänestäjille! Toivottavasti ottavat biisin myös soittolistalle. Mitä muuta…neljäs väliotsikko on Öisiä kohtaamisia ja sen alle sijoittuvat kappaleet Kultasiipi ja Lumous. Eli entiset Country ja Disco. Ainoastaan valssilla ei ole vielä nimeä. Annoin itselleni kuitenkin luvan jo ajaa play-off viikset pois, koska varsinaisesti ei enää puutu tekstejä. Tänään on taas vapaata. Minun pitäisi vielä soittaa pianot valssiin…pitänee aloittaa ankara treenaus huomenna viimeistään, jos meinaan ne itse levylle pimputella.
JS
maanantai 30.1.2006 21:44
Valssin säkeistöt ovat valmiit…huh-huh. Lauantain pidin vapaata, mutta muuten on tullut kirjoituspöydän ääressä istuttua. Pojat ovat vääntäneet miksauksia läjään studiolla ja Ranen työstämä 25 alkaa olla loppusuoralla myös. Tänään tuli mailia, että musiikkivideo on ainakin suunnitteilla. Toivotaan, että rahat siihen löytyvät myös. Varmaan aika perinteisellä soittovideolla ajellaan, kun jälleen aikataulut ovat mitä ovat. Snoop Doggin drop it like it’s hot on kuulemma referenssinä visuaaliselle ilmeelle!:) Juu…ei tarvitse pelätä, että pyllyt heiluisi ja Crystal kuohuisi, jos video tehdään. Ainoastaan idea kuvata mustavalkoinen video valkoista taustaa vasten, olisi tuttua tuosta pätkästä. Valokuvamainen jälki lienee tavoitteena. Pitäisi varmaan kohta ruveta julkistamaan ensimmäisen kisan voittajat. Yritetään tällä viikolla purkaa tuo skaba, kiitokset vain kaikille osallistujille. Oli hauskaa lukea vastauksia! Uusia kuvia olisi myös mukava saada esille, niin promo- kuin studiofotojakin. Nettisivut ovat myös työn alla ja viimeistään albumin tullessa nekin sitten uudistuvat. Olen pähkäillyt, että riittäisiköhän täällä keskustelijoita, jos avaisimme foorumin..? Halukkaat voisivat vaihtaa hiukan tuota vieraskirjaa syvempiäkin ajatuksia. Joskus vaan olen huomannut, että bändien kotisivuilta kommunikointi loppuu kokonaan, kun ne avaavat foorumin. Täytyy miettiä asiaa. Studiolla Kosminen ja Heikki olivat valinneet Kultasiiven laulut ja kuulemma kuulosti hyvältä. Mehän jätetään kovalevylle yleensä noin 4-8 eri ottoa per säkeistö/kertsi jne, joista sitten valitaan tunnelmaltaan ja suoritukseltaan parhaat otot. Silmäripset tosin Marja veti jo Tampereen rumpusessioissa purkkiin. Ollaan jätetty sen demolaulu kokonaan koskematta. Nimikivi sen sijaan kuuluu kastiin väärä mikki/huono päivä kategoriaan ja varmaankin tehdään meille tuttua puuhaa, eli äänitetään asiat uudestaan ja paremmin.
Jeppistä…pitänee palata Valssin ja siis vanhan pariskunnan tarinan pariin…Rakkaudesta ja huolenpidosta se laulu taitaa kertoa sekä pelosta joutua vanhainkotiin. Ei liene ihan perinteisin pop-kappaleen teema, jos jätetään pois se rakkaus kokonaan! Enää reilut 2 viikkoa varsinaista levyntekoa. Sitten alkaa keikkoja varten treenaaminen ja promoaminen. Näinköhän osataan olla, kun ei tarvitse miettiä näitä asioita enää. Voi tuntua hetken aika kummalta, toivottavasti hyvältä.
JS
perjantai 27.1.2006 16:00
Hiukan harvemmin on nyt tullut merkintöjä tänne tehtyä, mutta se lienee luonnollista tässä vaiheessa, kun ollaan loppusuoralla ja kiire on kova. Svante toimitti korjatun masterin ja tänään lähti single painoon! Eli radioille sitä aletaan tarjoamaan parin viikon päästä ja julkaisua on kaavailtu 22.2 tai 1.3 päivämäärille. Albumin alustava julkaisupäivämäärä on 22.3. Eli aika pian lähtee homma käyntiin! Marja kävi laulamassa Kultasiiven keskiviikkona, joten laulamatta on enää 2 biisiä. Valssi ja disko…valssin teksti alkaa jo hahmottumaan, mutta diskosta ei ole mitään tarkempaa hajua. Pojat joutuvat taas muutamaksi päiväksi lepakkovuoroon, eli hommat alkavat illalla ja jatkuvat niin pitkälle aamuun, kun vaan herrat hereillä pysyvät. Mie olin studiolla laulupäivänä, muuten olen ollut lähinnä vaan kotona ja kirjoittanut. Välillä on ollut aika kauhea stressi jokaisella projektiin osallistuneella ja aikatauluissa pysyminen tuottaa edelleen päänvaivaa. Jotenkin nyt on silti aika luottavainen olo, vaikka hommat ovat vielä vaiheessa. Hieno uutinen kuultiin eilen, kun Jalonen ilmoitti, että edellinen levy jatkaa tasaisen varmaa myyntiä edelleen. Ja onhan se tavallaan huomattu itsekin, koska vieraskirjaan ja mailiin tulee koko ajan viestejä uusilta ihmisiltä. Kyllä tuollainen homma piristää.
JS
maanantai 23.1.2006 13:34
Kultasiipi tuli tekstin osalta ainakin melkein valmiiksi eilen illalla. Sisältöön olen kohtuullisen tyytyväinen…kaikkiin tavutuksiin en täysin. Toisaalta tämän tyyppisessä kappaleessa rytmien vaihtelu säkeitten välillä on ihan tyylikäskin juttu. 1/3 osa stressiä poistui, enää 2 tekstiä puuttuu kokonaan. Tällä hetkellä Kosminen ja Heikki kikkailevat studiolla lähinnä kahdestaan ja mie olen kotona sulkakynä kourassa. Päätettiin myös testata studion synergiaa ja annettiin 25-biisi Ranelle miksattavaksi. Hän tekee hommia viereisessä kopissa, joten voidaan työstää paria kappaletta samaan aikaan. Tulvan miksaus alkaa olla hyvin hanskassa ja seuraavana käsittelyssä on nimikivi. Sinkkumasteri totuuden hengestä saadaan kuulla tänään, mutta ainakin perjantaisen mp3 näytteen perusteella se menee uusiksi tai vaatii paljon ns. hienosäätöä. Siinä ei ollut ihan riittävästi voimaa meidän makuun. Harmittaa, kun ei millään keritä lähtemään itse paikan päälle masterointiin. Reilu kolme viikkoa ja sitten pitää olla valmista…hieno kirkko tulee, uskokaa pois.
JS
keskiviikko 18.1.2006 18:32
Puolet sinusta on melkein valmis miksauksen osalta. Studiossa hulluus alkaa myös olla ylimmillään, kun soundeja ja balansseja kuunnellaan aamusta yöhön. Meillä piti olla kolmen biisin miksaukset valmiina maanantaina, mutta saimme vasta tänään siis puolet sinusta suurin piirtein kuntoon ja silmäripset on yhä hiukan levällään. Osaltaan tämä johtui siitä, että pitkään mietityttänyt laulusoundi puolet sinusta biisissä osoittautui lopulta sen verta kehnoksi, että pyysimme Marjaa laulamaan sen uudestaan. Tämä johtui kahdesta syystä. Äänitimme ensimmäisinä laulupäivinä eri mikillä ja eri huoneessa liian lähellä seinää, josta johtuen soundista tuli heijastuksien yms. takia liian pistävä, ohut ja säröisä. Sen lisäksi kyseisen biisin tulkinta tuntui aina hiukan vajaalta, koska biisi laulettiin Marjan ollessa pienessä flunssassa. Mutta ei se mitään...nyt vokaalit toimivat tässäkin laulussa todella kauniisti ja aikaakaan ei kulunut kuin muutama tunti. Tyttö veti biisin smaragdisesti. Vanhaa laulusoundia ei ole enää kuin nimikivessä, jossa se on kuitenkin tuntunut toimivan ihan hyvin. Kuulokkeilla biisiä kuunteleville on luvassa Kalle Kaasisen sanoin ”korvakarkkeja”, eli miksauksessa on hienoja pieniä yksityiskohtia paljon.
Puolet sinusta balanssien kanssa ollaan väännetty taas kättä ihan kunnolla, koska siihen äänitettiin paljon kaikenlaisia vaihtoehtoisia ottoja ja mystisiä soundeja, mutta lopulta väittelyiden ja perustelujen jälkeen ollaan päästy aika mukavasti kaikkia tyydyttävään lopputulokseen, toki kompromisseja joutuu aina tekemään itse kukin. Minulle ehkä suurin oli Heikin kertosäkeen yhteen kohtaan keksimä pieni muutos laulumelodiaan, joka on kaunis ja koukukas. Mutta jos aikaa olisi rajattomasti, olisin halunnut kirjoittaa sanat muutosta varten uudestaan, koska tietynlaisten tavujen/kirjaimien (tässä tapauksessa lyhyt vokaali ennen konsonanttia) venyttäminen/liikkuminen kuulostaa omaan korvaan hieman ärsyttävältä. Vastaavasti tuottajapariskunnan toiselle osapuolelle aiheuttaa ihottumaa, kun allekirjoittanut viljelee Phil Spectormaisia toivomuksia, kaikkea lisää, lujemmalle, enemmän…the wall of sound! Eipä siinä mitään, tämä kuuluu asiaan. Ja Akira Kosmisen kansa ollaankin juteltu, kuinka tavallaan hienoa puuhaa tämä kuitenkin on…varsinkin parhaimmillaan ihan parasta, ei epäilystäkään. Ei missään muussa ammatissa saa olla työpaikalla yhtä levoton. Diplomaattinen joutuu olemaan välillä, kun puhutaan mielipide-eroista, mutta kaikki musiikkiin kuulumattomat ajatukset ja sivupersoonien äänet saavat rauhassa kuulua, kun kolmistaan pajalla sekoillaan. Voi olla siis oma itsensä tai ihan kuka milloinkin haluaa!:)
Single-biisi on nyt sitten päätetty. Pähkäilyn jälkeen levy-yhtiö ehdotti Totuuden henkeä ekaksi sinkuksi ja koska meillä ei ollut mitään sitä vastaankaan, tapahtuu masterointi kyseisen laulun osalta huomenna! Puolet sinusta on vahva ehdokas tokaksi singleksi eikä silmäripsiä tai monia muitakaan biisejä ole suljettu pois, kunhan tulee seuraavan sinkun aika. B-puoleksi tälle sinkulle saadaan melko varmasti demo Tulvasta. Se on aika lo-fi soundinen, mutta siinä on sympaattisen kotikutoinen meininki vastapainoksi Totuuden hengen vyörytykselle. Sanat Country-biisin alkavat tupsahdella hiljakseen ja toistaiseksi sen nimi on nyt Kultasiipi. Se on tavallaan jatkoa Sädepeilille ja osittain Pisteellekin. Jonkinlainen moderni päivänsäde ja menninkäinen tarina siis…mutta saapa nähdä…en siitä vielä ainakaan osaa kertoa tuon enempää. Jahans...kello on 19.30 ja kasiksi pitää palata studiolle. Aletaan hieroa vielä pieniä muutoksia huomenna masteroitavaan singleen. Jaksamista ihmiset… jaksamista.
JS
perjantai 13.1.2006
Aamulla jatkettiin vielä totuuden hengen säätämistä. Se rokkaa. Ei pitäisi olla epäselvää, milloin alkaa kertosäe siinä biisissä. C-osan ja outron efektoitu laulu kuulostaa todella kauniilta, eli saatiin tähän aika jytäkkään kappaleeseen hiukkasen lisää herkkyyttä vastapainoksi. Puolet sinusta miksaus aloitettiin tänään ja singleversioon jouduttiin tekemään pientä editointia, että saataisiin mittaa lyhyemmäksi. Kylmä ja todella ärsyttävä totuus on, että radiossa ei soi juurikaan yli neljä minuuttia pitkät biisit…vai onko tullut November rainiä vastaan viime aikoina, saati sitten uutta yhtä hienoa ja pitkää biisiä, joka soisi edes yleisradion kanavalla? Mutta ei siinä mitään, aika pienellä säädöllä päästiin hyvään lopputulokseen, koska ei tuo Puolet sinusta nyt mikään proge-eepos ole muutenkaan. On myös hienoa, että albumille noihin molempiin biiseihin tulee sitten vielä hiukan lisää kuunneltavaa. Totuuden hengessä on introssa tuttua rytmiikkaa tunti-biisistä, mutta siihenpä ne yhtäläisyydet sitten jäävätkin. Teksti kertoo parisuhde/lähisuhdeväkivallasta, Marja laulaa biisin varsin koskettavasti.
JS
torstai 12.1.2006 14:03
Kaikenlaista sekoilua audion merkeissä on taas kerinnyt tapahtua. Sanoitusten valmistumiselle annetut deadlinet eivät luonnollisestikaan ole täysin pitäneet, joten vielä on kolme tekstiä ihan vaiheessa. Totuuden henki tuli kuitenkin viime viikonloppuna lopulta ihan valmiiksi ja Marja pääsikin sen heti laulamaan, koska kyseessä on erittäin potentiaalinen sinkkubiisi. Sinkun valinta on aiheuttanut kaikille osapuolille aika reilusti ahdistusta, koska kukaan ei ole ollut ihan varma, että mikä sen biisin pitäisi olla. Nyt rajasimme ekan singlen ehdokkaat kuitenkin kolmeen ja palkintopallille pääsivät totuuden henki, silmäripset ja puolet sinusta. Maanantaina nuo kolme pitäisi olla miksattuna ja viikon päästä torstaina on masterointi. Masterointi on sellainen työvaihe, jonka ansiosta demot kuulostavat demoille ja levyt levyille. Toki tuohon asiaan vaikutta moni muukin juttu, mutta masteroinnissa säädetään yleissoundia. Korostetaan kappaleesta tiettyjä tajuuksia ja leikataan toisia. Joskus myös levennetään stereokuvaa…jolloin soundi tavallaan suurenee. Kompressoinnin avulla biisi saadaan pumppaamaan oikeaan tempoon ja kotikonstein on aika vaikea saada volumeakaan yhtä isoksi kuin ”oikeassa” levyssä. Suomessa on periaatteessa 2 paikkaa, missä masterit tehdään. Toinen on Finnvox ja toinen Chartmakers. Päädyimme jälkimmäiseen, koska sieltä tuntuu tulevan järjestään laadukasta jälkeä ja meidän genren bändit käyttävät paljon kyseistä pajaa. Kuuntelijan masteri tehtiin ruotsissa, mutta se oli jotenkin hiukkasen munaton toteutus vaikkakin laadukas.
Joo…välillä on ollut todella ahdistavan hiillostava olo levyn valmistumisen ja kaiken muunkin suhteen, mutta nyt hiukan helpottaa, koska eilen ensimmäinen miksaus totuuden hengestä alkoi kuulostamaan hyvältä. Kosminen ja Heikki ovat tehneet kovasti töitä ja välillä on saatu vinkkejä ja apua myös Ranelta sekä Jonelta. Miksaaminen on mukavaa, mutta myös raastavaa puuhaa, koska meidän biiseissähän on keskimäärin raitoja noin 100-200…ja jokaiseen niistä raidoista on myös olemassa hiukan eriäviä mielipiteitä, kuinka kovalla jonkun soittimen/soundin pitäisi olla. Tai millainen kaiku/eq/kompressointi/panorointi yms. kuuluisi tehdä. Miksauksessa joutuu taas siis usein luopumaan jostakin soitetusta jutusta, koska a-osaan ei esim mahdu kymmentä eri kitaramelodiaa laulujen lisäksi. Nyt päätetään noita juttuja ja yritetään keksiä, mitkä raidat ovat olennaisia biisin kannalta, mitkä tekevät kappaleista paremman.
JS