Prosessi 2007 osa 2
Sivu 1 Sivu 34.12.2007
Viiden kappaleen rumpupohjat valmiina! Rumpuäänitykset Finnvoxilla sujuivat yli odotusten sekä lopputuloksen että sessioiden kiireettömän tunnelman kannalta katsottuna. Oheiset muistiinpanot eivät sisällä mitään uutta tietoa tai mullistavaa verbaalista juhlaa, joten ellet ole erityisen kiinnostunut stellarumpalismista tai muutoin joutilas en voi suositella tarkempaa tutustumista tarinaa. Joka tapauksessa nyt haluaisin jo päästä takaisin studioon, siellä oli kerrassaan mukavaa.
Rumpusessio 1, Finnvox-studio 30.11 - 2.12.2007.
Perjantai 30.11.2007
Arkityöviikko päättyi pe-iltapäivällä lupaavasti löydettyäni netistä kaupan olevan etsimäni Ludvig Supraphonic 14x5” virvelirummun. Rummun sijaitessa sopivasti pk-seudulla, ostopäätös syntyi ilman suurempaa harkintaa. Hyppäsin iltapäivällä Jyväskylässä Helsingin junaan ja kierrettyäni Espoon kautta pikaisilla virvelikaupoilla matkasin Pitäjänmäkeen Finnvoxille, jossa olikin aika kangeta Joensuusta muun ryhmän mukana matkannut backline sisään maineikkaaseen studioon. Matka Joensuusta kuulemma ollut pitkä. Ja kylmä.
Rummut sain pystyttää soittotilaan saman tien. Heti soittimia kasatessani kävi selväksi, että B-studion soittotila on maineensa veroinen – rumpujen sointi tilassa on mitä mainioin. Nopean setinpystytysjoogan jälkeen suunnattiin pikavauhtia majoitukseen Puotilaan. Kiitos Arttu! Kiitos Ansku!
Lauantai 1.12
Aamulla ylös ennen herätyskelloa – mainiota. Siirryimme studiolle, jossa päivä käynnistyi viritystuokion merkeissä. Olin aiemmin sopinut 51koodia Olli-Matin kanssa yhteistyöstä rumpujen hienosäädössä ja saimmekin kaverin piipahtamaan paikalla. Ruuvasimme, teippasimme ja naputimme hetken ja noin tunnin ahkeran viritysavaimen pyörityksen jälkeen setti soi äärimmäisen hienosti. Kiitos vielä, Olli-Matti! Virityksen jälkeen tarkistettiin tarkkaamoon välittyvän äänen laatu ja pian olikin aika käydä kiinni itse sävelteoksien rumpuosuuksiin.
Tekniset muistiinpanot:
17” A Custom Projection crash
18” A Fast crash
17” K China
20” K Medium ride
14 “A Custom Hi hat
MMX 10”, 12”, 14” 16” tom-tomit (Evans G2/ambassador)
22” Mapex-bassorumpu (Evans G3/Remo Ebony Bass)
14x6.5” Ludwig Super Sensitive (Remo CS/Ambassador snare)
14x5” Ludwig Supraphonic (Evans G1/Ambassador snare)
Itse äänityksiin päästiin käsiksi puolilta päivin. Äänitysprosessi hoidettiin totuttuun tapaan siten, että koko orkesteri soitti mukanani joka ikisessä otossa. Ja näitä ottoja tuli varsin runsaasti. Jollain kumman konstilla Jyrki motivoi minut soittamaan saman asian yhä uudelleen ja uudelleen*. Hiljalleen, otto otolta asiat asettuivatkin kohdalleen (muulta orkesterilta ei jaksamisesta muuten juuri kyselty). Seuraavassa muistinvaraiset tunnelmat äänitysrupemasta aikajärjestyksessä:
Korkokengät
Nojattiin eteen ja taakse. Ajattelin kappaleen olevan haastava, mutta kohtuullisen helposti toteutettava. Olin oikeassa. Kappale osoittautuikin sekä haastavaksi (olin kuvitellut tavoitteemme olevan hieman toisaalla), mutta varsin toteutettavissa olevaksi (kappale demottiin jo loppukeväällä, eikä rakenteellisia muutoksia sittemmin tullut). Jyrkin metodi – ”Kiristä sieltä, löysää täältä - svengi löytyy soittamalla”. Soitettiin paljon. Hyvä tuli.
Kuuluu Kaikki
Tähän sävelteokseen tuli suhtauduttua jo etukäteen riittävällä pelonsekaisella kunnioituksella. Toteutukseen haettiin maanisen kiihkeää otetta. Sopiva mania löytyikin allekirjoittaneen mielikuvapankin kevätosaston penkomisella ja kappale onnistui oikein hyvin.
Country
Tämän kappaleen haastavuus tuli ehkä aliarvioitua. Oikeaa tunnelmaa haettiin lukuisilla otoilla. Kahden rivakan palan jälkeen oikeaa keskittymistä rauhallisempaan ja suoraviivaisempaan vetoon oli haettava tovi. Äänitystä edeltänyt ruokatauko ei helpottanut tilannetta. Countryn myötä päivä saatiin pakettiin mukavasti kymmenen uutisten aikoihin. Iltaohjelmassa oli Tsekkiolutta ja lepoa.
Sunnuntai 2.12
Taas hereillä ennen herätyskelloa. Ulkona hurja lumisade. Siirryin aamuvarhain studiolle keittelemään kahvia, avaamaan hartioita ja tarkastamaan pannujen vireitä. Vasemman käden rannetta särki melkoisesti. Ibuprofeeni auttoi.
Tuomari
Tämän piti olla se vaikea pala. Olikin. Mitään ihmeellistä soitettavaa kappaleessa ei ole, mutta time-, tunnelma- ja noja–asiat antoivat odottaa itseään. Veikkaan ja toivon että myöhäissyksyllä 2008 esim. Nivalan Puustellissa kuullaan kelvollinen esitys aiheesta (saadaan keikkaa alle jne..). Ehdin jo hädissäni suositella itselleni kolme vuotta jatkuneen rumputreenaamattomuustripin päättämistä.
Sano mulle
Soitettiin paljon. Kappaleen intron virvelinrämistely ei meinannut toimia millään. Muissa kappalessa käyttämäni O-M:n 14x6,5” Super Sensitive sai väistyä perjantaina hankkimani Supraphonic-virvelin tieltä ja intron groove parani välittömästi. Outoa. Loppu kuitenkin hyvin.
Ruokatauolla roskaruokaa. Rummut kasaan, autoon ja Joensuuta kohti Turbon, Kiken ja Heikin kanssa. Itse jäin studiolle odottelemaan junaa.
Paluumatkani oli täysi katastrofi. Valitsin tietysti aikataulun perusteella nopeimman ja sopivimman yhteyden. Jo Pasilassa juna oli myöhässä runsaat puoli tuntia. Matkaan päästyäni valitsemani kovan onnen Pendolino hajosi Keravalle. Myöhästyin tietysti Jyväskylän jatkoyhteydestä. Seuraava, Tampereella tunnin odotuttanut jatkoyhteys, tarjosi lisää odottelua. Kotona olin aamuyöstä. Kivaa oli.
*Aiemmissa äänitystilanteissa allekirjoittaneen hihat ovat meinanneet palaa jo ensimmäisten uusintaottojen pyörteissä. Tällä kertaa ”eka otto – paras otto – ajatusmalli” heitettiin romukoppaan tuottajan ja allekirjoittaneen yhteisellä päätöksellä Joensuussa 24.11.2007. Tämän minulle uuden useiden ottojen menetelmän nerokkuus on oikeastaan täysin looginen juttu: samalla kun suoritus hioutuu toistojen myötä, purkautuu soitosta turha jännitys ja ”väärä intensiteetti” ja rumpujen sijaan alkaakin soittaa itse kappaletta tjsp. Käytännössä tämän tuli ilmi siinä, että lopulta tuotanto-osaston hurraa-huudot irtosivat vedoista, joista itselleni ei jäänyt kummempaa muistikuvaa tai erityistä ”nyt lähti – fiilistä”.
matti
28.11.2007 Kohti studiota
”Korkokengät”, ”Tuomari”, ”Kuuluu kaikki”, ”Sano mulle” ja ”Country”. Siinäpä minun versioni työnimistä tulevana Finnvox -viikonloppuna äänitettäville kappaleille. Kaikki nämä on saatu viimeisten 6 kuukauden aikana rumpusovitusten osalta oikein hyvin kasaan. Erinomainen osoitus tästä saatiin viime viikonloppuna, kun soundisedät Jyrki ja Arttu kävivät kylässä nyökyttelemässä hyväksyvästi ratkaisuillemme lähes kaikilta osin, parit kertsin lähdöt katsottiin uusiksi ja joku komppi pyöräytettiin ympäri. Eipä mennyt siis puolivuotiskausi hukkaan!
Tosiaan, oikeaan studioon olisi matkattava. Edellisen albumin rumpuäänityksistä onkin jo runsaat 2 vuotta. Järjetöntä, miten aika kuluu nopeasti. Pelkääjän paikalla -levyn rumpuäänityksille oli varattu 4 päivää. Tuolloin aikaa oli yli tarpeen, mutta oliko rima riittävän korkealla? Ennen ko. sessiota olimme veivanneet biisejä rutkasti keikoilla ennen studiota, mutta treeniä, bändin kanssa ja yksin, oli alla totutun niukasti tuolloisten gradukiireideni takia. Treenin niukkuudesta on sittemmin tullut kroonista; sillä myös tällä kertaa päivätyö on pitänyt minut pois rumpujakkaralta treeniviikonloppuja lukuun ottamatta. Ehkäpä yhteenvetona voisi arvioida lähtökohtien olevan suurin piirtein samat Pelkääjän paikalla -sessioiden ja tulevan viikonlopun välillä. Tällä kertaa tosin nopein sävelteos kulkee runsaat 60 % kiihkeämmällä sykkeellä edellisen levyn nopeimpaan kappaleeseen verrattuna ja onpa mukana muutama kiharainen rumpufillikin..
Verenpaine nousee, ja ajatus harhailee. Itse asiassa ajatus ei harhaile, se jumittaa. No, ehkei se oikeastaan jumitakaan, se kai prosessoi. Sovituksia nimittäin. Hienoja juttuja pääsen soittamaan, se on varmaa. Kysymys onkin enää, että ovatko ne parhaita mahdollisia juttuja? Studiossa ei tällä kertaa ehdi liikoja fiilistelemään. Koko albumin rumpuäänityksille on varattu 5 päivää, mikä on varsin ruhtinaallisen hyvin, ongelmana onkin se että äänitykset toteutetaan kahdessa rupeamassa, ja soundcheckit sekä kommutaatio ja tähän liittyvä nihkeys Helsinki-Jyväskylä-Joensuu–akselilla joudutaan suorittamaan kahteen kertaan.
Studiosessiota odottavan aika on pitkä. Kynsienpureskelun ja huokailun ohella olen päivieni ratoksi ratkonut rumpukalusto-ongelmia 51koodia-rumpali Olli-Matin suotuisalla avustuksella. Hän lainaa minulle ”suomen parhaan” Ludvig-virvelin! Lisäksi studioon matkaavat Matjeksen bassorumpu sekä salaperäinen symbaalilaukku sisältöineen. Kaveri tulee vieläpä studioon saakka varmistamaan soittimiensa toimivuuden. Erinomaista – laitteet ja apua hienosäätöön samalta luukulta.
Myös omat soittopelini ovat oivassa kunnossa. Pöntöt saivat viime viikonloppuna uudet kalvot, joiden pitäisi olla juuri sopivasti sisäänsoitetut lauantain ja sunnuntain treeniemme jälkeen.
Mukaan Finnvoxille lähtee seuraava kalusto:
Zildjian
14” A Custom Hi-hat
20” K Medium Ride
17” A Custom Projection Crash
16" A Custom Crash
15" K Custom Dark Crash
Rummut:
Pearl, Masters Custom MMX-
10x10 RT
12x10 RT
14x14 FT
16x14 FT
20x16 BD
Virvelit 14x5:
Premier, Artist Birch;
Pearl, Mirror Chrome
.. ja tietysti em. lainakamat. Vielä pitäisi hakea parit rumpukapulat ja vaihtoehtoiset virvelikalvot soitinkaupasta.
Luvassa on siis hyvää seuraa, hyvät soittopelit, hyvä paja sekä oivallisia kappaleita soitettavaksi. Rokkibänditoiminta olisi varmasti tuntuvasti miellyttävämpää, jollen olisi kaltaiseni hoppuileva jänishousu: Nyt olisi erinomainen hetki nauttia levytysprosessin huippuhetkistä, mutta tuo jännityksen ja kiireen piru tuntuu taas vievän koko potin.
Mutta katsellaan kuitenkin, josko se vaikka siitä.
-mv
Kuunneltavaa: Absoluuttinen Nollapiste: Minä en
Luettavaa: Kauko Röyhkä: Job
22:21
On rauhaton olo, vaikka viikonloppu meni ihan mukavissa merkeissä. Helsingin soundiherrat kävivät tarkistamassa tilanteemme. Tilanne tuntui kelpaavan. Pari pikku muutosta pariin eri komppiin. Kaiken pitäisi olla valmista rumpalointia varten. Tekstejä on kasassa pari. Muutamiin muihin sanoituksiin on ideoita ja lauseitakin, mutta olen jättänyt niitä tuonnemmaksi. Nyt on keskityttävä niihin lauluihin, jotka vaativat eniten työtä. Pitää kestää sitä epämukavuutta, että pää on tyhjä, että ei ole mitään sanottavaa. Lopulta aina löytyy jotain. Nyt on löytynyt tarinoita usvatekstien sijaan. En tiedä, miten niihin tarinoihin tullaan suhtautumaan, mutta se on toisarvoista.
Viikonlopusta olisi paljon kerrottavaa, mutta ei jaksa kirjoittaa. Ehkä joku muu ottaa vetovastuun. Ehkäpä Matti saadaan ääneen ainakin tulevan viikonlopun jälkeen. En mie tiedä rumpujen soittamisesta mitään.
JS
Dvd: Sigur Ros – Heima
Cd: Samettivallankumous – Täällä mies, kuuleeko nainen?
20.11.2007
16:35
Yhteisissä treeneissä saadaan tulosta aikaan, mutta muuten pää on pelkkää sumua täynnä. Taas treenattiin pe-su, Matti on saanut ahkerasti matkustaa Jyväskylä-Joensuu väliä. Ekat rumpuäänitykset onkin jo vajaan kahden viikon päästä, joten ei tässä liikaa aikaa ole lopulta käytössä. Viikonloppu oli kuitenkin jälleen hyödyllinen. ”Sano mulle” on kuulostanut demolla vaisulta tähän asti, mutta nyt laitettiin biisi sovituksen osalta atomeiksi ja kappaleeseen löytyi aivan uutta ponnetta. Tuosta rallista myös puuttui juhlava c-osa ja sekin tuli miltei lennosta väsättyä treeneissä. Jonkun jamittelun jälkeen hiukan jalostin sointuja, johon Heikillä oli heti kitaramelodia ja Turbon ja Matin rytmit tipahtivat paikoilleen myös kuin itsestään.
Miljoona asiaa on tässäkin välissä kerinnyt tapahtua tai jäänyt hyvistä yrityksistä huolimatta tapahtumatta ja kaikesta raportoiminen on mahdotonta. Äänitysten osalta toistaiseksi ainoa varma asia on se, että Matti soittaa rummut Finnvoxilla 1.-2. ja 20.-22. joulukuuta. Bassot pyritään äänittämään ”kotikonstein” myös joulukuussa jossain. Kitaroiden, laulujen yms. osalta kaikki on vieläkin täysin auki. Ei ole studioita varattuna, ei edes varmuutta, että kuka äänittäisi jne. Heikin kanssa ollaan päävastuussa musan tuottamisesta, mutta toivottavasti apuri(t) tuohon puuhaan löytyvät. Kansitaiteet, valokuvat, kiertueet yms. kaikki säätö on täysillä käynnissä… ei tää homma ikinä muut semmoiseksi, että saa/tarttee vain soittaa! Perkele, minua on huijattu lapsena. Pauli Hanhiniemi pitää vetää edesvastuuseen riveistään sähkökitara, hyvää tahtoa ja kavereita. Se pitäisi olla sähköposteja, raha-asioita ja hännystelijöitä.
Nyt on mennyt viikko ihan tyhjäkäynnillä tekstien suhteen. Tänään on pakko ryhdistäytyä, ahdistaa pirusti. Siitä ammentamaan siis.
JS
Perjantai 9.11.2007 klo 12.27
Kun Janne tekee sanoituksia biiseihin, minulla on sopivaa aikaa miettiä ja säätää uusien biisien sovituksia. Joka päivä tulee kuuneltua nuo demot läpi ja mietittyä miten sovituksen voisi tehdä paremmin. Nytkin tuossa työpöydällä on auki noin kolmen A4:sen kokoinen tiedosto, joka sisältää muutoksia tai muutosehdotuksia näihin kymmeneen biisiin. Jotkut musiikintekijät ilmoittavat etteivät kuuntele mitään musiikkia luomisprosessin aikana. Meillä taitaa olla toisinpäin. Musiikki pauhaa ainakin mulla kotona taukoamatta. Biisien tekovaiheessa on otettu vaikutteita tai muuten vaan puhuttu mm. seuraavista artisteista ja bändeistä: U2, Bloc party, Coldplay, Pink Floyd, Led Zeppelin, Mew, Muse, Placebo, Porcupine Tree, Bruce Springsteen, New Order, 51koodia, Midlake, Blind Melon, Jellyfish, Avril Lavigne, Jimi Hendrix, Soundgarden, Tori Amos, Eagles, Metallica, PMMP, Blackfield, Robert Miles, Carpark North, Nightwish, Interpol, Fall Out Boy, My Chemical Romance, Killers, Hellacopters, Alice Cooper, Bon Jovi, The National, Major Label, Queens Of The Stoneage, Opeth, Editors, Manna, Shiny Toy Guns, Damien Rice, Aleksi Ojala, Nine Inch Nails, Jenni Vartiainen, Gotan Project, Kent, Eppu Normaali, Iron Maiden, Ash, Beach Boys, 30 Seconds To Mars, Wolfmother, Weeping Willows, The Soundtrack Of Our Lives, Suede, Smashing Pumpkins, Scissor Sisters, Boredomi, Chris Cornell, Coheed & Cambria, Radiohead, Richard Ashcroft, The Verve, Kashmir, Ryan Adams, Sara, Green Day, Faith No More, Stevie Wonder, ZZ-Top, Scorpions, Foo Fighters, Arctic Monkeys, Disordead, Katri Ylander, Lapko, Liekki, Michael Jackson, AFI, The Rasmus, 22-Pistepirkko, Billy Idol, Anssi Kela, P.O.D, Tuure Kilpeläinen, David Bowie, Ed Harcourt... Lista ei missään tapauksessa ole minun diggauslista, ne löytyvät muualta internetistä. Lista perustuu perustuu pelkästään muistikuviin, sellaisiin tilanteisiin, joissa on mietitty esimerkiksi: ”Laitetaanko tähän kohtaan sellainen Bon Jovi-tyyppinen lähtö kertsiin?”
Treenikämpällä on tullut vietettyä aikaa ihan itsekseni, koska uusia laitteita on ilmestynyt arsenaaliin paljon. Viime viikolla treenikämpälle kuskasin Bogneria, Line6:sen echo pron, Lap steel kitaran... Näiden kanssa kun säätää, aika kuluu kuin siivillä. Bognerin Shiva on varmasti paras vahvistin, millä olen ikinä soittanut. Tosin ikinä en ole kokeillut Mad Professor –merkkisiä laitteita. Ovat ilmeisesti myös erittäin hyviä, koska Eppu Normaalikin käyttää niitä! Mutta Bognerissa on erona muihin vahvistimiini särökanava sekä isompi teho (80w). Ja tietenkin ylivoimainen soundi! Line6 Echo Pro on räkkiversio saman merkin delay modelerista, enemmän muistipaikkoja ja ohjattavuus on parempi. Nyt pystyn ohjaamaan kaikkia delaysoundeja helposti midilaudan avulla. Aiemmin käytin TC-electronin G-Majoria ja tuota Line6:n delay modeleria kaikusoundeihin, tästä eteenpäin G-major hoitaa reverb- ja modulaatioefektit ja Echo Pro kaikki delayt. Uusista laitteista on pakko mainita myös Stellan muilta jäseniltä sekä muilta kavereiltani synttärilahjaksi saamani Z-Vex Fuzz Factory –pedaali, joka tuottaa käsittämättömän hienon fuzzsoundin höystettynä vielä muutamalla kummallisuudella. Mm. Musen Plug in baby –biisin intro ja alkuriffi on soitettu tuon pedaalin kautta.
Turbolle ilmestyi myös pari päivää sitten uudet Ampeg-merkkiset laitteistot. Nopean testauksen jälkeen soundaavat suorastaan jumalaiselle. Nyt on treenikämppä täynnä kaiken maailman toimivia ja rikkinäisiä bassovahvistimia, pedaaleita, toimivia ja rikkinäisiä kitaravahvistimia sekä niiden caseja, kitaroita, katkenneita kitarankieliä, tyhjiä pulloja, keikkareissuilta mukaan tarttuneita itemejä, makuupusseja... Siivosimme treenikämpän Turbon kanssa toissa päivänä, kyllä löytyi roskaa. Kaiken roskan alta löytyi myös Jannen kadonneeksi luultu Fender pro junior- vahvistin, jota leikkimielisesti kutsumme nimellä Veijari. Jannen kadonnutta kitaraa ei löytynyt. Kyllä nyt passaa treenata siellä koko viikonloppu!
heikki
keskiviikko 7.11.2007
22:56
Monesti olen miettinyt, että mistä asioista ei pystyisi kirjoittamaan laulua. Tämän päivän uutinen vastasi tuohon kysymykseen ainakin osittain. Nyt en koe mitään mahdollisuutta edes aiheen sivuamiseen meidän levyllä, ehkä joskus vuosien päästä sitten.
Päivän tapahtumista huolimatta oma työskentely jatkuu. On vierähtänyt jo yli viikko Korkokengät nimellä kulkevan biisin tekstin kanssa. Viime viikon maanantaina tarina lähti jo lupaavasti käyntiin, mutta sen jälkeen onkin ollut todella takkuista. Aamupäivällä ohimoissa jympsytti oikein kunnolla ja tavarat saivat kyytiä, mutta hissukseen alkaa helpottaa. Nyt on hetkittäin ollut semmoinen olo, että sanoitus saattaa joskus jopa valmistuakin. Pari kriittistä kohtaa puuttuu kokonaan ja sen jälkeen on kyse enää ns. viilailusta. En yleensä kirjoita asioita kauhean montaa kertaa uusiksi, vaan pyrin hakemaan rivejä jo ekalla kerralla niin pitkään, että olen niihin varmasti tyytyväinen. Nytkin monet palikat ovat pysyneet paikoillaan alusta lähtien, mutta joitakin juttuja olen tuhertanut tuhanteen kertaan uusiksi.
Välillä selailen netistä virikkeitä ajatuksille, mutta suurimman osan ajasta vain hahmottelen tarinaa paperille. Nyt olen ensimmäisen kerran kokeillut myös tietokoneella kirjoittamista, mutta kyllä kynä ja paperi tuntuu kotoisimmalta yhdistelmältä. Tietokoneen ruutua tuijottaessa ehkä vähän paremmin etääntyy aiheesta ja itsestään, ei ihan niin vahvasti jää palvomaan omaa hataraa käsialaa tai kiinni sillä kirjoitettuihin viisauksiin. Pyyhkiminen tapahtuu kivuttomammin, mutta ajastuksen kehittely on jotenkin hankalampaa koneen ääressä. Liian helposti myös läpsähtää selain auki jollekin hupihauskatöittenvälttelykiertosähköpostiuusibändi.com sivulle. Keittiön Scorpionsin juliste tai olohuoneen valkoinen seinä poikii eniten ideoita.
JS
Leffat: Ingmar Bergman – Syyssonaatti, Todd Field – Little Children, Stanley Kubrick – Barry Lyndon
Kirjat: Pekka tarkka – Pentti Saarikoski II, Pentti Saarikoski – Runot (pokkari)
30.10.2007
23:00
Ok, nyt on ensimmäinen säkeistö tulevalle albumille kirjoitettu. Raketit ilmaan ja shampanjat tauluun, kyllä tätä suoritusta on ainakin viikko ryypättävä! Eli kuuhun ei vielä pääse tämän päivän saldolla, hädin tuskin sillan yli keskustaan, mutta onpahan jotain konkreettista ylhäällä. Muistiinpanoista ei ole toistaiseksi ollut mitään hyötyä. Harvemmin niistä on, koska tähän mennessä joka ikiseen Stellan lauluun on ollut olemassa melodia ennen sanoja. Tämä asettaa tekstille melkoisia rajoitteita, mikä toisinaan turhauttaa suunnattomasti, mutta on valmiissa raamissa omat hyvätkin puolensa. Ajatuksen ja tarinan tiivistäminen tapahtuu itsestään, kun tavuja on niin pirun vähän käytössä. Ehkä pahimmat jeesustelutkin karsiutuvat tämän ansiosta ja pohdinnat automaattisesti ikään kuin laskeutuvat pop-laululle sopivalle tasolle. Elikkäs niihin sfääreihin, missä minunkin on mahdollista operoida!
JS
29.10.2007
23:06
Jotain tapahtuu. Päässä käy jumalaton raksutus, mutta jo on aikakin. Kuten Heikki mainitsi, niin 10 demoa on kasassa ja minulla soi päässä vielä yksi laulu, johon saatamme etsiä hieman kokeellisempaa sovitusta. Tänään laitoin demopohjat soimaan ilman demovokaaleja ja kaivelin esille 4 kappaletta ruutuvihkoja, kännykän muistiin naputellut viestit sekä tietokoneen uumeniin talletetut ajatukset. Löytyi sekalaista materiaalia viimeisen kahden vuoden ajalta. Niistä lähden liikkeelle, yritän tonkia roskan seasta jokaiseen kappaleeseen yhden ajatuksen, jota haluaisin jalostaa, josta kertoa. Aika paljon löytyi enemmän runoa muistuttavia tekeleitä sekä latteita aforismeja. En tiedä, mistä semmoisia on kumpuillut. Ehkä viime kevään kolumnien takia kirjailin talteen kaikenlaisia nokkeluuksia, oli niissä järkeä tai ei.
Laitan muutaman esimerkin näkyville siitä mitä vihkoista löytyy. Yleensä olen muistanut toisilta lainattujen pätkien perään lisätä oikean alkuperän, joten nämä lienevät omia ajatelmia tai ainakin sitten mukaelmia! Kaikkihan on jo moneen kertaan ajateltu suurin osa myös kirjoitettu. Jotkut pätkät ovat tosiaan muka-hauskoja, osa muuten vain tylsiä, mutta joistakin löytyy kehittelemisen arvoinen idea. Taustoista en lähde höpisemään tarkemmin nytkään. Juttuihin on varmasti löytynyt kimmokkeita noista blogissa listatuista kirjoista ja osa on vain kummunnut jostain. Laitan sekaan vielä yhden runon tapaisen, sen kirjoitin eilen kertarysäyksellä.
JS
Sinä kaipaat hulluttelua, minä hulluutta
Meidät on puhkipuhuttu.
Kun tuopit otetaan kädestä, meistä ei jää mitään jäljelle.
Yhden sanan päässä siitä, yhden poikkipuolisen
Sinusta on lapsellista, että viinanjuontiasi valvotaan. Minusta on lapsellisempaa, että kuset kahdesti viikossa housuusi.
Sano mitä sanot, mutta rakkaalla vaimolla on vain yksi nimi.
Miten voisin syntymättömästä kertoa, siitä jossa on vain puolet meitä, huonompi puoli.
Jos vihaisin itseäni niin paljon kuin sinua, olisi yksi henki riistetty jo aika päiviä sitten.
Löytyisi veltto ruumis vain, vesi hiipisi yli ammeen reunojen.
Naapurin vanha pariskunta tupakalla parvekkeella
Koko elämä, tupakalla parvekkeella
Koskaan en tervehdi, katsetta välttelen
Eri rappu, ei käytävässä kohdata, liekö heiltä kulkua pihalle
Naapurin vanha pariskunta tupakalla parvekkeella
Siinäkö koko elämä, minunkin
Levyt: Max Richter - Songs From Before, Sigur Ros – ( ), Kent – Tillbaka till samtiden
Kirjat: J.D. Salinger - Sieppari ruispellossa, Pekka Tarkka - Pentti Saarikoski I ja Nuoruuden päiväkirjat
25.10.2007
9:47
Molempien uusien biisien demot on nyt äänitetty. Audioteknisesti nämä onnistuivat todella hyvin, vaikka esimerkiksi rumpuja äänittäessämme käytimme ns. minimienegiataktiikkaa. Eli kaikki asiat suoritetaan helpoimman kautta. Rumpujen äänityksessä en jaksanut kuunnella ollenkaan soundia, laitoin vain mikit paikalleen ja eikun äänitys päälle! Toissa viikolla äänitimme päälleäänitykset ja mietimme sovituksia näihin biiseihin. Molemmat onnistuivat loistavasti. Oman tuntuman perusteella nämä kaksi biisiä ovat minun henk. koht. suosikkeja tulevalta levyltä. Paljon ollaan mietitty kaikenlaisia uusia sovitusratkaisuja, koukkuja ja pieniä jippoja. On jopa keskusteltu niiden mahdollisesta liiallisuudesta. Rokimassa biisissä on yllättävän paljon sellaista 70-luvun retromeininkiä, mitä meiltä ei yleensä olla totuttu kuulemaan. Hitaampi biisi on jostain Pink Floydin ja Kentin välimaastosta meiningiltään. Pienimuotoinen progressiivisuus musiikissa ei voi olla pahaksi. Tuossa biisissä on todella fiilistelevät lauluosuudet, hyvin erilainen meininki aiempiin touhuihin nähden.
Sunnuntai-tiistai välisenä aikana työstimme Matin kanssa näiden kymmenen biisin rumpuosuuksia. Näitä biisejä on soitettu yhdessä niin vähän, että lopulliset rumpusovitukset eivät vaan ole vielä ehtineet jämähtää täysin paikalleen. Uskomatonta miten erilaiselle biisi voi kuulostaa jos vain rumpali soittaa hieman eri tavalla. Joihin biiseihin vaihdettiin rytmityksiä kuunnellen demoja. Niistä on helppoa kuulla mikä toimii ja mikä ei.
Nyt sitten puuttuu enää yksi tai kaksi biisiä levyä varten. Janne on pyöritellyt vuosikaudet erästä biisiä, minkä nyt toivoisimme saavamme mukaan tälle levylle. Kaikki riippuu sovituksesta, tähän biisiin ei ole vain löytynyt oikeaa sovitusta joten se on saanut jäädä muhimaan.
heikki
8.10.2007