Prosessi 2007
Hell yeah, lets metal again! Tällä kertaa päiväkirja/blogi polkaistaan käyntiin jo ennen kuin varsinaiset äänitykset alkavat. Luvassa on tuokiokuvia etenkin sävellysprosessista ja demoäänityksistä. Mitään selkeää johdonmukaisuutta en kuitenkaan uskalla mennä lupaamaan. Sekalainen sisältö hahmottuu tarkemmin sitä mukaa, kun joku meistä ottaa asiakseen kertoa blogissamme - niinku tält must tuntuu just ny. Myötähäpeää aiheuttavia tunteen purkauksia ja kirjoitusvirheitä, niistähän on ennenkin nettipäivyreitä tehtailtu.
Sisällytän tähän satsiin ensimmäiset merkintäni alkuvuodelta, jotka jo nyt saavat pientä punaa nousemaan kasvoille. Pyrkimys olisi saada viikoittain lisää luettavaa otsikon päivämäärästä eteenpäin. Veikkaan, että kirjoitusten mitta tulee lyhenemään dramaattisesti mitä pidemmälle prosessissa mennään, mutta tiivistämisestä on tuskin ainakaan haittaa tässä tapauksessa. Koittakaa kestää tai jättäkää suosiolla lukematta. Ylimpänä on aina tuoreimmat kuulumiset ja skrollaamalla löytyvät sitten vanhemmat turinoinnit.
tiistai 01.4.2008
13:50
Mitä kotona tehdään? Sama kysymys kävi mielessä, kun saatiin edellinen albumi valmiiksi. Kiirettä on onneksi riittänyt treenien ja promon kanssa, joten totaaliseen apatiaan ei ole ollut aikaa kämpillä vaipua. Uutta levyä olen soittanut viidelle eri ihmiselle. Reaktiot ovat olleet spontaaniudessaan aika häkellyttäviä. Jokaiselle koekuuntelijalle eri biisit ovat olleet niitä parhaita lauluja, se on hyvä merkki. Olohuoneen sohvalta on kuulunut naurua, innostusta, nähty kyyneleitä ja käyty yksi tavallaan hupaisa keskustelu: - taisit lapsena varasta mun lompakosta kolikoita… - joo.
Miksaus sujui loppuun asti hyvässä hengessä. Masterointiin emme Heikin kanssa jääneet paikalle. Oli pakko poiketa nopeasti Joensuussa ennen ensimmäistä keikkaa, joka oli Kiteellä. Masterointi tapahtui keskiviikkona 19.3 ja meidän tehtävä oli Heikin kanssa kuunnella Joensuussa kotivehkeillä, miltä lopputulos soundaa ja antaa siitä palautetta. Ensimmäiset versiot olivat makuumme hitusen liian kompressoituja ja jostain ”ylämiddlestä”(heikki voi käyttää tästä aiheesta oikeaa ammattikieltä) turhan kireitä, mutta pienten muutosten jälkeen homma alkoi pauhata oikealla tavalla. Albumi masterointiin Chartmakersillä Svante Forsbäckin toimesta. Kyseinen pulju on tunnettu asiakasystävällisestä sekä ammattitaitoisesta meiningistä ja korjauksia tehdään, kunnes kaikki ovat tyytyväisiä. Arttu oli myös paikalla seuraamassa masteroinnin edistymistä. Monesti ihmiset kysyvät, mitä masterointi tarkoittaa…siihen on vaikea vastata tarkasti, koska itsekin olen maallikko tuon asian suhteen, mutta voin yrittää kuvata asiaa.
Miksauksessa säädetään jokaisen äänitetyn raidan tasoa erikseen. Silloin märitetään kuinka kovalla on laulu, yksittäiset rummut, kitarat jne. Jokaisen yksittäisen raidan sävyä voi myös muuttaa käyttämällä ekvalisointia, kaikuja tai muita efektejä. Kun biisi on miksattu ja kaikki nuo edellä mainitut asiat on siis tehty, kappale masteroidaan. Masterointiin viedään laulu stereofilenä, eli yksittäisten raitojen volumeen ei enää kosketa. Mutta…vaikka masteroinnissa ei yleensä ole moniraitamatskua mukana, tulee taajuuskorjauksien ja tiettyjen kaistojen kompressoinnin mukana korostumia eri instrumenttien sointiin. Yleensä yleissoundia hieman kirkastetaan ja monesti käy niin, että miksauksen laidoilla olevat instrumentit soivat masteroinnin jälkeen vähän lujempaa ja keskellä olevat asiat hiljempaa. Laidoissa on yleensä kitaroita, taustalaulua, syntikoita yms. ja keskeltä merkittävimmin tulee lead-laulua ja virvelirumpua. Tämän asian voi huomioida miksauksessa etukäteen ja joskus tehdään myös niin, että masterointiin otetaan lauluraita erikseen mukaan, jotta sen tason voi määrittää vasta ihan lopuksi. Masteroinnissa myös määräytyy se, kuinka kovaa levy soi kotistereoissa. Jos laittaa soimaan vanhan CD:n jostain 90-luvun alusta, niin se tulee huomattavasti hiljempaa kuin uudet albumit. Joskus yleissoundi pilataan masteroimalla levy väkisin soimaan mahdollisimman lujaa. Se kun vaatii kaiken maailman limittereitä ja kompressoreja, jotka överisäädöillä laittavat soundin pumppaamaan ikävästi ja poistavat biiseistä kaiken dynaamiikan. Pahimmillaan hiljaisiksi tarkoitetut suvantokohdat tulevat samalla äänenvoimakkuudella kuin kappaleen räyhäkkäin osio. Radiot käyttävät tarkoituksella hillitöntä kompressointia, että kaikki musa ja puhe tulisi samalla voimakkuudella. Tämä helpottaa ihmisiä, jotka kuuntelevat radiota autoissa tai töissä, ei tarvitse koskea siihen volumepotikkaan koko ajan. Mutta musiikista itsestään se vie nyansseja pois.
Loppuvaiheessa iskee yleensä tietynlainen yliherkkyys, kun on kuunnellut samaa matskua kuukausia putkeen. Siihen liittyy myös se, että on kuunnellut samaa matskua liian kauan, yhdessä ja samassa huoneessa vain yksistä tai kaksista eri kaiuttimista. On järkytys, kun levy ei luonnollisestikaan kuulosta samalta kotikaiuttimista tai autostereoista kuin studiossa. Tämä ei koske vain yleissoundia vaan myös eri instrumenttien keskinäistä balanssia. Levy on niin tuttu, että korva kuulee aluksi tolkuttoman pienetkin erot laitteiden välillä ja tästä tulee epävarma olo. Onko miksaus sittenkään kunnossa? Onko masterointi kohdallaan? Johtuuko tämä juttu kuunteluvehkeestä vai itse äänitteestä?
Mulle iski pahin mania tuon asian suhteen viimeisenä yönä. Eli meidän masteriin tehtävien korjausten deadline oli seuravana päivänä, jonka jälkeen samana päivänä levy toimitettiin tehtaalle painoon. Heikin kanssa kuuntelimme ekan ”valmiin” version edellisenä iltana klo23.00. Muutamien asioiden suhteen tuli epävarma olo, mutta väsymyksen takia ei voinut olla ihan varma, että heittääkö vain omassa päässä vai pitäisikö tehdä vielä muutoksia. No, allekirjoittanut hilppasi iltateelle baariin, jonka jälkeen ajelin autolla ja kuuntelin levyn pari kertaa läpi autostereoilla. Sehän ei referenssiksi riittänyt, joten plätty piti kuunnella myös makuhuoneesta löytyvällä halvalla ministereosetillä. Erot näiden vehkeiden välillä olivat sen verta huimat, että oli siirryttävä olohuoneeseen, jossa on vähän paremmat laitteet. Olohuoneen vehkeet eivät kuitenkaan vastaa normikuluttajan laitteita ja nykyäänhän kaikki kuuntelee musansa Mp3-soittimelta, joten halvat nappiluurit päähän ja testaamaan soundia. Kaikki ei tykkää i-podin nappikuulokkeista, joten kaivoin toiset halppisnapit ja fiilistelin biisit niillä läpi. Itse suosin kuitenkin suhteellisen huokeata Sennheiserin px-100 mallia, jotka istuu korvien päälle paremmin ja toistavat vähän enemmän bassoa, joten piti laittaa levy soimaan, että saisi vähän tarkemman käsityksen keskiarvosta. AKG:n K-66 on paskat luurit, mutta joskus ne kertovat silti jotain olennaista totuudesta ja niinpä yritin kuunnella levyn läpi kyseisillä luureilla, mutta piuha pätki sen verta pahasti, että jouduin jättämään urakan kesken….vain päätyäkseni siirtämään failit vielä ämppäreiksi, että voin kuunnella ne läpi tietokoneeseen liitetyillä aktiivikajareilla, koska niillä kusipurkeillahan porukka kuuntelee nykyään paljon musiikkia….
Jep, aamulla päässä kuului ti-ti-tyy. Yöllä viestin vielä Artulle, levy-yhtiön jätkälle ja Heikille koskien paria asiaa, mutta kukaan ei vastannut. Yllätys, ne kaikki tais olla nukkumassa. Aamulla tajusin olevani arvostelukyvyttömässä tilassa ja jätin vikat säädöt muiden arvioitavaksi. Hyvä niin, albumi kuulostaa miltei siltä kuin pitääkin!:) Tarkempi luonnehdinta itse levyn kappaleista tulee vielä tänne Prosessiin…sitten saa riittää, ainakin tältä erää.
JS
Löytäjä saa pitää
1. Säikyn aina kun puhelin soi
2. Korkokengät
3. En tunne sinua enää
4. Puitten sylissä
5. Kaksikko
6. Suden silmät
7. Hipaisun päässä
8. Rauhoitettu
9. Löytäjä saa pitää
10. Islanti
11. Otavalle
CD: Dinsaur Jr – Where have you been, Max richter – Songs from before
Kirja: Mihail Bulgakov – Saatana saapuu Moskovaan
Elokuva: Emil Kusturica - Undergorund
Maanantai 17.3.2008
22:21
Toiseksi viimeistä kierrosta mennään. Tänään yritetään saada kaikkiin miksauksiin korjaukset tehtyä. Pyrkimys on, että huomenna ei tarvitsisi miettiä kuin laulubalanssia ja poistaa raidoille mahdollisesti jääneitä räpsyjä. Myös lopullinen biisijärjestys on tiistain asia. Nyt on 12-tuntinen työpäivä takana, joten kohta kuulee ääniä vaikka feiderit olisi alhaalla. Valmiina on Otavalle, Löytäjä saa pitää, Rauhoitettu ja Säikyn aina, kun puhelin soi. Jäljellä on Hipaisun päässä, Kaksikko, Puitten Sylissä, Suden silmät, Islanti ja Sano mulle, jonka lopullinen nimi on vielä päättämättä.
Tällä hetkellä tuottajapariskunta näyttää tältä.
JS
Lauluäänitykset Joensuussa
Tiistaina ja keskiviikkkona äänitettiin viimeiset lauluosuudet Joensuussa Itä-Suomen Musiikkiteollisuus –studiossa. Ilmapiiri oli kiireinen, koska oli vain kaksi päivää äänittää kolmen biisin liidilaulut ja niiden kaikki taustalaulut. Olosuhteet olivat onneksi studiolla hyvät, kaikki laitteet toimivat mainiosti, paitsi miun ulkoinen kovalevy, joka sisälsi silloin koko levyn materiaalit erillisinä raitoina. Eli noin
30 gigaa audiotiedostoja. Tiistaina kovalevy sitten irtisanoi suhteensa kanssani. Sikäli asia oli merkittävä, että siellä oli sisällä vielä joitain tiedostoja, joita ei oltu siirretty vielä mihinkään muualle. Aluksi luultiin, että sen muuntaja oli pasahtanut, ja Sakke (Stellan valomies) tekaisi sille uuden muuntajan, jolla se saatiin virtoihin. Ei auttanut sekään. Vein sen levyn ATK-liikkeeseen, jossa sanottiin, että jos meinaat pelastaa tiedostot, täytyy se lähettää Ruotsiin johonkin firmaan, jossa tietokonegurut sitten kaivaisivat tiedostot talteen. Ei se olisi ollut halpaa... Studion isäntä Rane muisti, että hänellä oli ollut joskus sama ongelma ja vei kovalevyn tutulleen, joka sitten onnistui kaivamaan kaikki levyllä olleet tiedostot talteen. Keskiviikkoaamuna kävin ostamassa uuden kovalevyn ja kävin hakemassa tiedostot talteen. Tiistaina jouduttiin suorittamaan laulut Islanti-biisiin hieman vajaiden pohjien päälle, koska ”oikeat” raidat olivat siinä rikkoutuneella kovalevyllä. Kaikki kitaraosuudet olivat siinä versiossa ”auttavia raitoja”, jotka soitettiin samalla sisään kun äänitettiin rumpuja. Lopulliseen versioon sovitukset olivat muuttuneet, mutta onneksi sävellaji ja rakenne olivat pysyneet ennallaan. Tiistaina tapahtui myös ahaa-elämys, kun jo vuosia kestänyt etsintä Marjalle parhaiten soveltuvasta studiomikrofonista päättyi. Monesti kalliimmat kondensaattorimikit ovat Marjan äänelle liian diskanttivoittoisia ja taas huokeammat dynaamiset mikit liian elottomia. Studiolta löytyi Shure SM7, jota olinkin suunnitellut kokeilevani lauluun, koska muistin sen olevan hieman tummempisoundinen, kuin esimerkiksi viime levyllä eniten käyttämämme AKG:n Solid tube. Muistan lukeneeni myös, että samaa mikkiä on käytetty mm. James Hetfieldin ja Musen Matthew Bellamyn lauluosuuksiin heidän levyillään. Eihän sellainen mikki voi olla huono! Sehän toimi täydellisesti, vielä kun studiolta löytyi legendaarinen Teletronixin LA-2 kompressori/etuaste. Näillä eväillä saatiin Marjan lauluun juuri sopivaa lämpöä, ilman piikikästä yläkertaa.
Keskiviikkona, jahka olin saanut tiedostot uudelle kovalevylle jatkettiin äänityksiä, tarkoituksena saada laulettua viimeiset kaksi biisiä, Otavalle ja Rauhoitettu. Lauluosuudet sujuivat oikein hyvin, vaikka Marja lauloi näitä ensimmäistä kertaa oikealla tekstillä. Keskiviikon sisällä saatiin viimeiset raidat äänitettyä ja olikin aika lähteä pakkaamaan laukkua, koska juna Helsinkiin lähtisi noin kuuden tunnin kuluttua.
15.3. klo 13.12 Helsinki, Fried music
Yeah, loppusuoralla ollaan! Melkein kaikki biisit ovat nyt käyneet läpi ensimmäisen miksauskierroksen. Tällä hetkellä viimeistellään Hipaisun päässä –nimistä biisiä, joka aikaisemmin tunnettiin nimellä Kantri. Tähän mennessä miksaukset ovat sujuneet loistavasti. Saa nähdä tuleeko tämän biisin kanssa vielä jotain ongelmia... Täällä Fried musicilla on kyllä olosuhteet kunnossa, löytyy mainioita kaiuttimia, langaton verkko, paljon kahvia, italialaistyylinen ravintola aivan vieressä, paljon musiikkilehtiä luettavaksi ja ennen kaikkea hyvät laitteet miksaamiseen. Miksaus tapahtuu Pro tools-järjestelmällä Applen tietokoneiden voimin. Keskiviikkona olisi levyn masterointi ja hommia on vielä tekemättä, joten vetäydyn nyt miksausmaailmaan...
heikki
Tarpeisto:
Kuuntelu:
Digidesign RM2, Adam S3A, Yamaha NS10
Muut masiinat:
Neve Portico 5012 –etuaste, Musta laatikko, Lexicon 960L, Pro toolsin Echoboy, Eventide Eclipse...
Kahvi:
Juhla mokka, Presidentti
Muut juomat:
Brämhults appelsiini- & mansikkamehu, Nikolai alkoholiton olut
Syömiset:
Nerone -ravintolan pastat ja pitsat, Via-einekset, Country cookies -keksit
Perjantai 14.3.2008
11.30
Hei ihmiset! Kuten arvelinkin ei viime viikkojen aikana ole ollut mitään mahdollisuuksia päivittää Prosessia. Kiire on ollut kroonista ja välillä fiilis on siirtynyt jopa paniikin puolelle. Mutta asiat rullaa ja mikä parasta, nyt on erittäin hyvä meininki käynnissä täällä Fried-studiolla.
Tiistaihin asti on aikaa miksata levy valmiiksi. Yksi selloraita on tarkoitus saada myös äänitettyä, mutta muuten kaikki materiaali on purkissa. Eilen saimme miksattua Islannin ja tällä hetkellä Arttu vääntää hanikoita oikeaan asentoon Otavalle nimiseen kappaleeseen.
Mitä viime viikkoina on tapahtunut? Lauluja on äänitetty enimmäkseen Helsingissä ja itse bunkkailin täällä kuukauden verran, koska päätin kirjoittaa puuttuvat tekstit muualla kuin kotona. Asustelin kaverin sohvalla ja kävelin ympyrää Kulosaaressa Mustikkamaalla. Ratkaisu tuntui toimivan, oli jotenkin helpompi keskittyä, kun ei ollut normaaleja töittenvälttelyrutiineja ympärillä. Lopulta aikataulu tuntui silti käyvän ylivoimaiseksi. Viimeiseen deadlineen oli viikko aikaa ja tekstejä puuttui yhä kolmesta kappaleesta. Ne oli saatava valmiiksi tai levyn julkaisu olisi jouduttu siirtämään myöhäisempään ajankohtaan. Käsien hikoamista ja hyperventilaatiotahan tuommoinen aiheuttaa, mutta onneksi paras mahdollinen ratkaisu tilanteeseen löytyi, kun vähän puntaroin eri vaihtoehtoja. A) Kirjoitan 3 välimallin tekstiä nopeasti valmiiksi. B) Otan junan Ivaloon ja alan ryyppäämän paikallisessa. Toivoen, että minua ei koskaan löydetä sieltä C) Soitan kaverille, että nyt tartteisi pikkasen apua. Mistä lie järjen ääni löytyi, mutta vaihtoehto c:n nappasin ja kilautin Inka Nousiaiselle.
Teimme muutaman päivän yhdessä töitä ja syntyi tekstit: Islanti, Otavalle sekä Rauhoitettu. Noitten kirjoitussessioiden jälkeen kun hyppäsin junaan, olo oli suorastaan leijuva. Sanoituksista tuli erittäin hyviä ja herkkiä ja vihdoinkin pääsin keskittymään levyn viimeistelyyn ilman takaraivossa jyskyttävää ahdistusta.
Välipäiviä ei ole ollut muutamaan kuukauteen. Kuten Matti jo mainitsikin ”tyhjät” päivät on käytetty videon kuvaamiseen, promokuvien ottamiseen ja treenaamiseen. Kuviin tarttui oiva fiilis ja videostakin on kuulemma tulossa hieno! Tällä kertaa soittoa ei ole kuvattu yhtään. Marja laulaa muutamassa kohdassa, mutta muuten kuvissa näkyy mm. yöbussi ja rakennusten seinille heijastettu tanssija. It is art man!
janne
Tälläista menoa on vain Fried Music -studiolla!
Perjantai 14.3.2008
16:00
Otavalle miksaus on ainakin melkein valmis. Kyseinen kappale laulettiin kahden viimeisen joukossa viime tiistaina Joensuussa ja jo silloin liikutuin vahvasti Marjan laulusta. Tänään jouduin ottamaan vähän vapaata hommista, kun tein aamupäivällä haastattelut Ylexin himotuimpiin ja Voicelle. Sillä aikaa Audiosankarit Arttu ja Heikki olivat vääntäneet nappulat juuri oikeisiin asentoihin. Levyn päätösraita kuulostaa ihan helvetin mahtavalta. Hyvä jätkät, kannatti tulla! Voicen haastattelu meni hiukan änkyttäessä, ei ole joutunut olemaan noissa hiillostavissa tilanteissa taas hetkeen. Toimittajalle silti pisteet, kerrankin oli hyviä kysymyksiä. Mulla vaan ei ollut vastauksia!:)
Seuraavaksi miksausvuorossa on Rauhoitettu. Arttu säätä juhlavia soundeja ja Heikki on olan takana koko ajan tarkkana kuin porkkana. Minulla saattaa olla aikaa raportoida hiukan aikaisempaa tiiviimmin näiden viimeisten päivien tapahtumista, joten pysykäähän kuulolla. Tästä taitaa tulla hyvä levy.
JS
CD: Pariisin Kevät – Meteoriitti
Jyväskylä 12.3.2008
Eka ja vika harjoitusviikonloppu ennen kiertuetta takana. Promokuvat pian edessä. Ihan fyysisesti edessä! Kuvat otettiin maanantaina 10.3. Hyviä tuli.
Levy muutamia vokaaleja, miksuutusta ja masteria vaille valmis. Kansitaide uupuu. Ideoita on.
Harjoittelu sujui mukavan innostuneissa tunnelmissa. Vanhat kipaleet saivat uutta puhtia toteuttaessamme ne puhtaasti bändin voimin. Edellisellä kiertueella mukana matkusti nimittäin Roland-niminen kovalevytallennin, joka täydensi orkesterimme ulosantia mm. viuluilla, perkussioilla ja erikoiskeyboardeilla. Tälle kiertueelle Roland ei käsittääkseni lähde. Nyt otetaan ukkeleista ja akkelista mittaa suuremmilla soundeilla ja kenties aavistuksen runsaammalla soitolla & laululla. Jipii.
Uusissa kappaleissa ja koko albumiprosessissa on paljon pohtimista ja jännittämistä. Seitsemän yötä kiertueeseen. Mieli hyvä.
-Matti
13.2.2008 klo. 9.26
Huhhuh. Nyt on kitarat, koskettimet, helistimet, sytkärit, lehmänkellot sun muut soitettu levylle. Taisipa sinne yksi vierailijakin raitoja soittaa. Kuten Matti aiemmin kirjoittikin, ei ole juurikaan ollut aikaa säätää muita asioita. Ollaan tultu joka ilta koteihimme joskus iltakahdeksan maissa rättiväsyneinä. Siinä ei muu auta kun katsoa telkkaria tyhjentääkseen pään audioasioista. Joka ilta onkin tullut tuijotettua toosaa. Dirty Sexy Money, Damages, Täydelliset naiset, 24 ovat juonenkuvioiltaan ainakin minulla hallussa. Miksi Tripp menetti Darling Palacen, mitä Ellen Parsonsille tulee tapahtumaan tuotantokauden lopussa, kenenkä kanssa Gabrielle Solis aikoo naimisiin, miten Jackin veli liittyy terrorismiin.... Puhumattakaan viikonloppuisista Serrannon perhe –jaksoista. Kuinka Marcos selviytyy Lontoossa? Noh, kesällä sarjaa katsoneet tietävät vastauksen.
Eilen roudattiin kaikki soittokamat pois Kontiolahden studiolta. Päästiin taas päivittelemään laitteiden määrää. Miten ihmeessä yhden levyn kitarointi voi vaatia pakettiautollista tavaraa? Kamoja poisroudattaessa alkaa väkisinkin miettiä, että mitäs sitä levynteon jälkeen? Treenejä pitäisi alkaa järjestää, sillä keikat alkavat reilun kuukauden päästä. Kaikki soittokamat vaativat huoltoa ja säätöä, jotta ne selviäisivät tulevasta pitkästä kiertueesta. Kaiken maailman caseja ja räkkejä pitäisi hankkia, pedaalilauta pitäisi järjestää uudelleen, räkkiefekteihin pitäisi työstää uusien biisien presetit, ylipäätään pitäisi miettiä mitä laitteita sitä tällä kertaa käyttäisi. Räkkiefektit on hieno juttu, mutta ne vaativat aina hirveästi työtä etukäteen midiohjauksen, expressionpedaalien ja presettien myötä. Levyntekoon liittyviä asioita on toki vielä paljon tehtävä. Lauluosuudet puuttuvat vielä suurimmasta osasta biiseistä. Ja miksaus. Torstaina jatkuvat hommat Helsingissä lauluosuuksien ja miksauksien parissa.
Ensimmäinen singlelohkaisu on onneksi valmis. Se pyrkii radiosoittoon ilmeisesti lähipäivinä, jahka on saapunut painosta. Sinkusta ei ole tulossa myyntiversiota, vain radiopromo. Biisihän on nimeltään Korkokengät. Toivotaan sille parasta mahdollista menestystä ankarassa mediamaailmassa. Jos biisistä tykkää, kannattaa osallistua äänestyksiin ja antaa radiokanaville palautetta biisistä! Korkokengistä laitetaan Myspaceen jonkinnäköinen versio varmaan lähiaikoina, joten sielläkin kannattaa vierailla. Ja Stellan omilla sivuilla. Tuoreimmat uutiset löytyvät aina sieltä.
Heikki
10.2.2008 klo. 18.13
Jyväskylän tunnelmia
Promokuvat, kansitaide, video ja kiertuevalmistelut. Siinä puntaroitavaa. Nyt olisi bändin sisäisen AD:n tai COPY:n paikka auki. Meidän porukan heikkous on se, että tässä vaiheessa prosessia ainoastaan audio-asia on huomionarvoista. Muu asiainhoidanta kulkee vääjämätöntä naksetta kohti levynjulkaisua yhdessä sovitun levynjulkaisupäivämäärän motorisoimana ketjuna.
Saturaatio: Omat levylle soittamat jutut ovat tulleet sisäistetyiksi. Samalla tieto parempien rumpujuttujen olemassaolosta on virinnyt. (tämä toistaiseksi allekirjoittaneen päänsisäinen asia - olen harjoitellut hieman, samalla keksii aina uutta tarjottavaa.. ) Lohduttavaa on, että Joensuusta kuuluu hyvää. Muiden äänittämät jutut pitävät mielen virkeänä ja tukevat Joulukuisia rumpusovitusratkaisuja. Hyviä tunnelmia tuntuu löytyvän lauluihin.
Levy on ilmeisesti saanut nimensä. Rakkaalla lapsella kolmiosainen nimi.
Räntää, sumua ja vettä. On tämäkin talvi. Livet dödar.
Matti
30.1.2008
22:06
Uurastettu on. Viimeiset pari iltaa olen studion jälkeen jaksanut taas kirjoittaa. Raskas olo ja raskas aihe on käsillä, mutta ei pidä luulla, että näin syntyisi automaattisesti painavaa tekstiä. Täytyy yrittää säilyttää arvostelukyky kaikesta huolimatta. Tähän sanoitukseen sisältyy Prosessin alusta löytyvä pätkä ”Sinä olet puitten sylissä jne.”. Laulun nimi onkin näillä näkymin Puitten sylissä. Tänään hakkasin Heikiltä hermot pianolla kireäksi, kun tahkosin monta tuntia yksinkertaisia pianokuvioita juuri kyseiseen kappaleeseen. Aika monta kertaa piti rec-nappulaa painaa ja soittoa lopulta myös editoida, että äänet sattuivat oikeille paikoille. Tästä laulusta on tulossa kunnon spektaakkelisovitus, jahka vain keksitään, miten ekat säkeistöt ja kertsit voi soittaa mahdollisimman vähäeleisesti, tummasti ja kauniisti. Lopussa ei ole mitään vähäeleistä…äänitettiin aikanaan kolmea eri bassoa päällekkäin!:)
Mitäs muuta? Levy-yhtiö käytti veto-oikeuttaan ja lopulta ensimmäiseksi sinkuksi päätynee Korkokengät. Meillä ei ollut riittävän vahvaa mielipidettä siitä, mikä sen sinkkubiisin pitäisi olla, joten tuokin käy aivan mainiosti. Aluksi tosin harmitti se, että emme voineet olla fyysisesti paikalla, kun kappale miksattiin. Edellisen Helsingin reissun aikanahan miksattiin vain ”Tuomari”, koska sen piti toimittaa avaussinkun virkaa.
Tuleva viikko väännetään vielä kitaroita ja koskettimia Joensuun kupeessa Kontiolahdella. Sen jälkeen siirrymme Helsinkiin äänittämään lauluja ja miksaamaan. Ehkä silloin on aikaa taas höpötellä lisää. Palataan.
JS
Biisi: Justin Timberlake – Lovestoned
CD: Feist – The Reminder
Kirja: Marguerite Duras - Kirjoitan
9.1.2007
21:50
Alkaa olla tuttu manian ja väsymyksen yhdistelmä päällä! Kitarointi on sujunut yli odotusten, olemme jopa suunniteltua aikataulua hieman edellä, mutta näin aluksi on soiteltu alta pois niitä lauluja, joiden sovitukset ovat olleet parhaiten kasassa. Ensimmäistä kitarasessiota äänittämään saapunut Arttu Peljo on nyt tehnyt kanssamme viikon töitä yhteen menoon. Allekirjoittanut hoitaa myös majoituspalvelun, joten muutamien tuntien yöunia lukuun ottamatta käsi kädessä mennään päivästä toiseen.
Perjantaina sirkus vaihtaa kaupunkia, lähdemme äänittämään lauluja Helsinkiin ja samalla miksaamme ensimmäisen sinkun. Tämän päivän perusteella Korkokengät tai Sisarukset(tuomari-työnimi) saa harteilleen ensimmäisen singlen paineet. Kakkossijalta löytyy Kaahaus- ja Sano mulle -työnimillä kulkevat biisit. Nämä ensimmäisten joukossa valmistuvat laulut edustavat aikaisempaa rokimpaa ja rytmityksiltään koukukkaampaa osastoa.
Seitsemän päivää ollaan siis tehty ilman taukoa töitä ja hyvin meidän tyylisesti käytämme tulevat vapaapäivät Helsinkiin matkustamiseen, laulujen äänittämisen ja singlen miksaukseen. Tiistaina palaamme takaisin Joensuuhun ja keskiviikkona heti aamusta jatkamme äänityksiä ilman Arttua. Vielä on epäselvää äänitämmekö itse vai saammeko ulkopuolista apua hommaan. Toivotaan, että käy hyvin ja saadaan studioon vielä yksi korvapari lisää. Pakko on älytä pitää joku päivä jossain välissä myös taukoa, muuten menee piippuun, merkit ovat ilmassa.
Noin puolet albumin biiseistä olen saanut sanoitetuiksi, pariin tekstiin olen jopa harvinaisen tyytyväinen. Tekemättömät työt painavat kuitenkin mieltä, koska on jälleen tullut huomattua, että studiopäivän jälkeen on ihan helvettiä aloittaa toinen työpäivä kirjoituspöydän ääressä. Tiedän kyllä, mistä niissä puuttuvissa sanoituksissa tullaan puhumaan, mutta en sitä, kuinka kirjoittaisin asiat tuoreella tavalla.
Matti ja Turbo ovat höpötelleet omista osuuksistaan, täytyy yrittää keritä jossain välissä laittaa poikain tarinoiden tueksi muutama kuva rumpu- ja bassosessioista. Omalta osaltani eka Finnvoxin reissu meni vähän ohi. Oli pientä terveydellistä vaivaa, mutta nyt kaikki on aivan ok. Jotenkin Helsingissä on huonoa karmaa, kun puhutaan siellä äänittämisestä. Ensimmäistä levyä tehdessähän minut pidätettiin kuuden poliisin voimin 8-ratikasta. Sovin tuntomerkkeihin, kun etsittiin Kalliossa kioskin aseella ryöstänyttä miestä. Kun poliisit lopulta ymmärsivät laittaneensa rautoihin väärän miehen, niin sain heiltä kyydin majapaikkaani ja poliisiradion kautta myös tiedot voron tuntomerkeistä. Etsittiin pitkää, luihua, sinihousuista ja hieman hikistä miestä. Tuntomerkkien puolesta olisin helposti voinut olla syyllinen! Pakko myöntää, että kyseisestä episodista on kaikkinensa tullut hauska tarina, ekan levyn äänityksiin liittyvä anekdootti.
Jesh, mitähän kertoisin vielä tämän hetken tilanteesta. Kuten Prosessin alussa mainitsin, niin tässä vaiheessa äänityksiä aika alkaa olla sen verta kortilla, ettei oikein kerkiä tännekään juttuja päivittelemään. Heikki lupasi seuraavaksi tehdä laiteorientoituneille ihmisille pienen infon siitä, millä soittimilla, vahvistimilla, efekteillä ja mikeillä sun muilla näitä meidän osuuksia äänitellään.
Omasta puolestani voisin mainita pari loistavaa uutta tuttavuutta. Säröpedaali Zvex Box of rock on osoittautunut erinomaiseksi, kun pitää vetää rouheella, hitusen AC/DC henkisellä säröllä esim. kertosäkeen komppiraitaa. Humbucker-kitara murisee mukavasti kyseisen purkin läpi, toistaiseksi joku rutku Tokain SG-kopio on ollut hyvää pataa tuon säristimen ja Monsterin vahvistimen kanssa. Rolandin Space Echo RE-201 näytti tänään kyntensä ja osoitti myös sen, että vaikka Bossin uusi mallinnusversio RE-20 tuottaa hyvin samankaltaisen soundin, niin kolmiulotteisuus ei ole siinä vehkeessä ollenkaan samaa luokkaa kuin alkuperäisessä nauhakaiussa. Kun laittaa delayn päälle ja sekaan sopivasti laitteen yksinään hyvin lofin kuuloista reverbiä, niin soundi tipahtaa kauniisti sovitukseen omalle paikalleen.
Ensimmäisenä äänitetyt laulut ovat temmoiltaan ja meiningiltään varsin väkevää rokkia. Välillä on ollut jopa aavistuksen huolestunut olo, että mitäs tässä oikein tehdään. Mutta toisaalta yli puolet pohjista on Heikin, minun ja Marjan osalta kokonaan äänittämättä ja tunnelmaosastoa sekä tutumpaa soundimaailmaa löytyy niiden joukosta varmasti. Uskon vahvasti, että tästä tulee hieno levy. Se tulee kuulostamaan mukavasti erilaiselta kuin kumpikaan aikaisemmista ja samalla on perustelua, että kolmas levy ylipäätänsä julkaistaan.
Kynä alkaa hyytyä, aika siirtyä lepäämään. Tältä levyltä demomaistiaset tulevat vasta, kun olemme julkaisseet koko albumin. Laitan kuitenkin luettavaksi lyriikkaa tulevalta julkaisulta. En jaksa aihetta kummemmin pohjustaa… ehkä sen verran voin sanoa, että kyseinen katkelma edustaa uusien tekstien runomaisempaa puoliskoa. Kaikkea hyvää höpsöliinit,
JS
Löytäjä saa pitää
1st
Kasvaa sammalta, asumatta ollut vuosia
Haravasta ottaa tukea, liitoksista natisee
Kiipii vuoria, päivän läpi rahisten puksuttaa
Ei hyydy, mutta vauhti putoaa aina ylämäessä
Chorus
Sydämeni on raihnas rukka, jos sä löydät, saat pitää sen
Sydämeni on raihnas rukka, jos sä löydät, saat pitää, sä saat pitää sen
2nd
Kirkon kupeessa, siipirikko puistoa nilkuttaa
Helppo pala kivittää ja saalistaa, löytää leivänmurusen
On nurkkapöydässä, naapurissa rähisee kännissä
Juoppohullu mutisee mietteissään, yksin parvekkeella tupakoi
Chorus
Sydämeni on raihnas rukka, jos sä löydät, saat pitää sen
Sydämeni on raihnas rukka, jos sä löydät, saat pitää, sä saat pitää sen
9.1.2008 klo. 22.25
Varoitus ☺. Tämä teksti sisältää paljon namedroppingia kitaramaailmasta. Eli vuorossa siis laitefriikin pakollinen kamalistaus.
Nyt on päästy kitaraosastolla hyvin vauhtiin. Tätä kirjoittaessani neljän biisin kitaraosuudet on jo äänitetty. Jännää on ollut, varsinkin kun niin paljon kaikkea uutta masiinaa, mitä ei ole ehditty testaamaan studiotilanteessa. Studioon roudattiin tammikuun toinen päivä kaikki kitaransoittoon liittyvät vehkeet mitä omistamme. Reilun tusinan verran sähkökitaroita, puolen kymmentä putkivahvistinta, noin viisikymmentä pedaalia, lapsteel, Akustinen kitara, slideputkia, Eboweja, räkillinen delay-laitteita.... Viikon aikana soundiasiat alkavat olla jo vakiintuneita. Hifimpää soundia haettaessa vahvistetaan kitaran signaali yleensä Bognerin Shivalla ja retrompaa haettaessa Monsterin El Mariachilla. Vox AC-30, Fender Pro junior ja Marshall Bluesbreaker ovat saaneet toistaiseksi lomailla. Kitaroita ollaan käytetty melko tasapuolisesti, tosin miun osuuksissa on kyllä kädessä parhaiten viihtynyt uusi Fenderin Telecaster Duncanin mikeillä tai 80-luvun Squierin Strato. Kitaran ja vahvistimen väliin yleensä ujuttautunut kompuraa, säröpedaaleita ja delay- ja reverblaitteita sekä joskus joitain muitakin muljuttimia. Vahvistimen jälkeen ääni ollaan pyritty korjaamaan talteen mahdollisimman hyvällä tavalla, käyttäen useaa erilaista mikrofonia kaiuttimien edessä. Käytössä on ollut mm. AKG 414, Shure SM57, Sennheiser 421 ja uutena tulokkaan viime päivinä AKG:n joku superlegendaarinen isokalvoinen, jonka tyyppiä en nyt muista. Saksikäsi-Arttu on säätänyt kitarasoundeja kanssamme kiitettävällä tarmolla ja osaaminen kyllä kuuluu soundissa. Tosin soundin hyvyyteen liittyy toki myös hyvät äänityslaitteet ja tietenkin meidän fantastiset kitarat ja vahvistimet ☺. Säröpedaali osastolla ollaan käytetty yllättäen eniten HBE:n power screameria, jonka feidasin pois pedaalilaudastani puolisen vuotta sitten. Nyt uusiin vahvistimiin se toimii todella hyvin. Voxin AC-30:n kanssa ei niin hyvin. Myös Fulltonen Fulldrive, Ibanez Overdrive II, Ibanez Tube Screamer, ZVex Box of rock ovat surisseet kovasti. Toki muitakin pedaaleita ollaan käytetty, mutta nuo tulee nyt ensimmäiseksi mieleen. Delayosastolla ollaan käytetty eniten Line6 Echo pro:ta. Tänään otettiin myös ensimmäisen kerran esille Jannen Rolandin Space echo -nauhakaiku, ja heti alkoi vintagesoundit löytyä! Kerrankin kaikki laitteet ovat hyvässä kuosissa: vahvistinten putket tuoreita, kitaroissa uudet kielet ja hienovireet säädetty, piuhat jokseenkin laadukkaita ja pedaaleissa oikeanlaista virtaa. Eli aika kivuttomasti ollaan edetty, vailla teknisiä ongelmia. (Tekniset ongelmathan ovat yleensä aina olleet meidän touhuissa läsnä.)
heikki
6.12.2008 klo. 23.05
Legendaarista ja matalia taajuuksia
Hohhoijaa, nyt on taas se kuuluisa äänityksen jälkeinen masennus. Kaikki bassot on nyt tulevalle levylle soitettu, tai eihän sitä koskaan tiedä… Ensimmäisen Finnvox-session jälkeen saatiin roudattua soittokamat ja mobiiliäänityskalusto legendaariseen Jokiaudio-studioon. Kyseisessä paikassa olen päässyt joskus pikkupoikana tarkastelemaan äänityshommia isoveljen mukaan, oli mahtavaa paukuttaa rumpuja kun ääni tuli kuulokkeisiin… Äänityspaikkaa pähkäiltiin oikein olan takaa, suunnitelmien koko ajan muuttuessa. On se kyllä merkillistä, miten osaamme säätää joka asian kanssa. No kumminkin hommat aloitettiin pienessä väsymys tilassa Joensuun Pop-muusikoiden pikkujoulun jälkeisenä iltana. Kyseissä pikkujoulussa esiintyi myös Stella-trio akustisesti. Mie väänsin jotain mikserin nappeja, vaikka en kyllä niistä juuri mitään tajua. Eka iltana lähinnä säädettiin kamoja ja niin edelleen. Itse soittohommiin päästiin seuraavana päivänä, nyt tätä kirjoittaessa en ole enää yhtään varma missä järjestyksessä biisejä äänitettiin. Jännitystä ja hikeä oli kumminkin luvassa. Ja paljon. Eipä mittään, homma lähti kulkemaan teknisten säätämisten jälkeen oikein hyvin. Tonteilla oltiin lähinnä Heikki ja minä. Runopoika Janne oli studiolla aina kun kerkesi kirjoittamisurakaltaan. Heikki äänitti, sääti, piiskasi, haki tunnelmaa, ymmärsi ja sääti vielä vähän lisää. Mie soitin, hikoilin, säädin ja kiirehdin. Harmitti kun piti kiirehtiä oikeisiin töihinkin aina päivän päätteeksi. Olisi ollut kivaa vaan soitella ja säätää. Viisi biisiä tarttui narulle, sovituksia hierottiin vielä jonkun verran. Biisit oli kumminkin paremmin hallussa ja valmiita kun viime levyä tehdessä. Ollaan päästy treenaamaan ehkä vähän enemmän ja orjallisemmin kun ennen. Ja hommat mennyt jotenkin luonnollisesti, on vaan Matin kanssa paukutettu menemään. Joskus paremmalla ja joskus huonommalla menestyksellä. Jotenkin hankala eritellä miten mikäkin biisi meni, kun kaikki biisit meni mielestäni hyvin. Riitävän hyvin. Lopputuloksen kuule levyltä. Mieleen noista sessioista jäi Korkokengät-niminen biisi, tai mikä sen nimi sitten tulee olemaankaan. Se oli melko haastava, mutta hyvää poljentoa taidettiin kummin saada taltioiduksi. Jokiaudiolta hyvillä mielin nokka kohti Finnvoxia. Matti onkin jo tarinoinut rumpusessioista. Kivaa oli, itsekkin tuli soitettua sen verran fiiliksissä mukana että oikein veri lensi, tai lähinnä tuli jotain haavoja. Haavojen aiheuttaja oli uusi ja lopullinen sovitus ”kanna mut sun luo” biisistä. Semmonen ratsubiisi. Vois joskus yrittää jollain matemaattisella kaavalla ratkaista montako kertaa plektra osuu kieleen siinä biisissä? Hieno kappale, ehkä jonkun sortin lempi biisi nykyisin.
II
Finnvoxilta suoraan joulun viettoon, pari päivää lepoa audiohommista tekivät hyvää. Tapanintanssit tuli tanssattua ja seuraavana päivänä jalat tanssimisesta kipeänä taas roudaamaan kamoja uuteen paikkaan. Jokiaudio vaihtoi omistajaa ja remontti oli alkanut äänityssessioiden välillä. No taas säädettiin, alun perin äänityshommat piti suorittaa vanhempieni kesämökillä. Saimme kumminkin tilan Joensuusta, mökille on kumminkin matkaa 50 km per sivu ja kokemuksessa tiedämme, että aina kun on olevinaan pakattu kaikki tarpeellinen mukaan niin perillä puuttuu yhtä ja toista. Tila osoittautui vähän hankalaksi, tietyt taajuudet tärisytti huonetta ja resonoi pahasti. No yllättäen säätämisellä saatiin homma kuntoon. Vuorossa oli hieman rauhallisempien biisien äänittäminen. Homma meni jokseenkin samalla kaavalla kun edellinenkin sessio. Nyt oli tosin itselläkin lomaa ja enemmän aikaa fiilistellä kappaleita, kahvitella ja keksiä uusia munansaannoksia. Hommat sujui siis mallikaasti vaikka välillä rupesi hieman soittopelit ja järki hiipumaan. Vahvistimeen putkea, bassoon kieliä jne. Uuden vuoden aattona oli enää yksi biisi jäljellä. No se olikin oikeastaan ainut kinkkinen päivä, ei vaan lähtenyt vaikka kuinka yritti. ”Viini haihtuu” ralli osoittautui yllättävän haastavaksi, tai sitten oli vaan itse niin lopussa jo. Tiedä häntä. No biisi saatiin kumminkin kunnialla purkkiin ja vielä säröbassot yhteen biisin, joita Janne vaati ja kyllä muuten kannatti jos niille vaan löytyy lopullisessa versiossa tilaa. On aika leweetä soundia tiedossa. Uuden vuoden viinit päästä haihtui vasta seuraavana iltana, oli syytäkin juhlaan.
Kaiken kaikkiaan oli antoisat sessiot. Mie oon aika kova jännitämään yleensä näitä hommia, menee yöt pyöriessä ja pähkäillessä miten mikäkin biisi pitäisi mennä. Taas löydettiin ehkä uusia toimintamalleja hommien hoitamiseen. Pitäisi vaan saada keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. Koko ajan on muutakin asioita hoidettava niin bändiin kuin omienkin asioiden hoitamiseen liittyen.
Kova on keikkojen odotus ja ennen kaikkea kesän. Jaksamista ja voimia vaan kaikille omissa ponnisteluissa.
Äänittäessä käytettiin:
Ampeg SVT CL vahvistin, Ampeg 6x10 classic kaappi
Fender precision bass (1971) Fender precision bass (uudempi b-vireessä) Tokai Hard Puncher (b-vire) Tokai Jazz Sound ja Fender tele bass(presicion1951) joku outo tekele tosin.
Laatikollinen efekti pedaleja, säröä, synaa, oktaavia fuzia jne… käytetty harkiten. Onneksi.
Ja vielä käytännön vinkki, ei uusi mutta kumminkin.
1 kp huonosti soiva presari basso
½ litraa vettä
1 kattila(hätätilassa vaikka kahvin keitin)
kahvikuppi ja tupakki
Presari bassossa tuppaa yleensä käymään niin että kun on aikansa soitellut, niin E- kieli ei enää soi kunnolla. Vaikka kyseessä olisi uudehkotkin kielet. Siis kielet ei soi yhtä hyvin suhteessa toisiinsa.
Eipä mittää, ota e-kieli irti, laita se kiehuvaan veteen, ota kahvi, mene tupakille, ota kieli pois kattilasta, jäähdytä, kuivaa, laita paikoilleen, viritä ja soita. Kuinka helppoa ja kätevää!
Turbo
5.1.2008 klo 08:00
Jyväskylän arvaustoimisto tiedottaa sekalaisia:
Bassot kuulemma narulle jo 07-vuoden puolella. Hyvä oli tullut. Viinihaihtuu ollut bassolla hankale, samaa tarinaa kertoilin rumpujen osalta finnvoxilta. Viinihaihtuussa kiilataan ja sleepataan melkein yhdenaikaisesti, vähintäänkin yhden osan sisällä voi olla sekä ajavia osia että hidastelevia iskuja. Kummaa. Sovituskin kun syntyi tuollaiseksi itsestään.
Kitara- ym. Äänitykset Saksikäsi-Artun kanssa aloitettu Joensuussa Perkkiön Kimmon hoteissa. Studio on Pielisjoen rantatörmässä n. 10 km Joensuusta ylävirtaan. Kaunis paikka.
Menneitä asioita: Finnvox-sessioissa joulukuussa bassarin etukalvo oli siis Remo Powerstroke (joku numero tähän) Ebony. Ja virvelin (Ludwig Supraphonic Super Sensitive 14”x6,5”) valikoitui Remo Emperor X. Toisessa virpassa (Ludvig Supraphonic LM 400 14”x5”) oli Evans Genera HD. Alla molemmissa ambassador snaret. Nämä ”vitaalit” nippelitiedot unohtuivat varsinaisesta Finnvox-dokumentaatiosta.
Matti soittaa 01/2008 alkaen virallisesti Pearl-rummuilla ja Zildjian-symbaaleilla( ekan Pearl-setin sain muteen vissiin 11-vuotiaana, 15 vuotta sitten. Perkele! Aktiivisia soittovuosia ei ole tuosta puoliakaan. Metsä, urheilu ja onkiminen veivät välillä vahvasti. Mustassa Export hevisetissä oli tuolloin muhkeat 12 ja 13 RT:t, 16 ja 18 FT:t, 2 x 22 BD:t. Orkesterin äänilaitteista yleensä: Heikin virallinen Bogner, Jannen mahti-Monster ja Turbon Ampeg-mobiilirantasauna ovat tiettävästi tulleet jo aiemmin uutisoiduiksi. Nykyiset, suht. ajantasaiset rumpuspeksit löytyvät muusikoiden.netistä jäsennimellä negrofeel.
Turhauttaa. Muu bändi vääntää Joensuussa. Minä pitelen ilmoja Jykylässä. Mitään en voi tehdä. Ajattelin mennä kuun lopussa TE-Keskuksen järjestämälle yrittäjyyskurssille. Jos siitä vaikka sais pontta musapinnistelyihin. Turpo kannatti. Muut eivät kommentoi enää mitään. Audio vie huomion. Hyvä?
Matti
23.12. klo.12.08
Rumpusessio 2, Finnvox-studiot - turvallisuutta ja yllätyksettömyyttä
Svengiä etsittiin totuttuun tapaan soittamalla. Valittu metodi toimi hyvin ja tehty työ kantoi hedelmää. Soittoa väsytystaktiikalla hioessamme löysimme taasen sovituksiin joitakin mukavia detaljeja. Terveys ei tuottanut ongelmia, ranne kesti ja influenssa pysyi kurissa perinteisillä rohdoilla.
Tällä kertaa studioon astellessa tiesi mitä odottaa. Tuttuna dilemmana jatkoi allekirjoittaneen beatin ymmärryksen puute. Oli kerrassaan mahdotonta tietää mikä otto on vahvin, mihin soittoa tulisi viedä ja mikä lopulta parani/kehittyi jne. Lopulta kaikki jäikin muiden käsiin. Oli vain luotettava tarkkaamon moraaliin. Miksauspöydän ääressähän istuivat mainiot herrat, Jyrki ja Saksikäsi-arttu. He tekivät päätökset yhdessä Heikin, Turbon, Marjan ja Jannen kanssa. Kommunikaatio noudatteli peruskaavaa: ”Saako siitä? ”OK”. Takin tyhjyyttä. Kappaleen soitettuaan ei liioin kaivannut palautetta. Jos pelin henki oli se, että vain paras mahdollinen kelpaa, niin tarvitseeko tästä lähtökohdasta katsoen käydä palautekeskustelua tavoitteen täytyttyä? Totta helvetissä lopputulos oli halutunlainen. Tyylikästä ”yllätyksetöntä turvallisuutta” saatiin.
Ottoja per biisi taisi olla keskimäärin 15. Tuohon kun lisätään sovitus/harjoittelu (1-5 vetoa) ja kärähtäneet vedot (1-10 vetoa) alkaa varmasti käydä ilmiselväksi, ettei rumpupallilla enää ajatella yksittäisiä iskuja, yksittäisiä kappaleen osia tai omaa egoa. Kyllä tuossa vaiheessa tavoite on pelkästään tunteen välittäminen ja toki seuraavaan biisiin, kahvitauolle tai iltavapaalle pääsy. Tunnelma säilyi mukavana läpi rupeaman. Turbon mukaan haalima Lidlin FinkBräu-ykäri (I-olut, n. 0;5 €/0,33l) oli session ehdoton hittituote. Vahva studiokahvi piti hallussaan ansaittua kakkossijaa. Työjärjestys eli tunnepohjalta. Lopulta järjestys oli:
To
”viinihaihtuu”
”kannamutsunluo”
(Hyvä päivä, uusi KMSL teetti kosolti työtä. Samoin Viinihaihtuun ailahteleva rumpuajo. Hyvä tuli. Vahvaa turvaa. Discokompit ovat muuten pahoja, ainakin yhtä pahoja kuin kaikki muutkin kompit.)
Pe
”jokuvain”
”risti”
”Vaikkatahtoisin”
(Hyvä päivä, vaikkakin ehtoon viimeiseksi jäänyt vaikkatahtoisin – päivän ainoa rokkipala – olisi kenties kaivannut virkeämpää otetta. Jenkkipikaruoka kai jarrutti. Hyvä tuli kuitenkin. Aamun balladit saatiin äänitettyä reilusti tavoiteaikataulun puitteissa.)
La
Josetsä
(Talvipäivänseisaus, vuoden lyhin päivä. Juuri oikea hetki josetsä –kappaleelle. Marssirummutus tuottaa ongelmaa, ei vain osaa. Hakkasin Matjeksen lainaaman A-Zildjianin halki session viimemetreillä. Otti päähän. Kello 14:33 kaikki rumpuasia on purkissa.)
Ludwig-virvelit vuorottelivat setissä. Mahtavaa soundia. Kolme päivää. Päivittäin samat baarit, ruoat, juomat, junavuorot ja jutut. Yllätykset ahdistavat. Hyvää joulua ja onnea vuodelle 2008.
Matti
19.12.2007 klo. 11.28
Seuraavassa muistiinpanot Finnvox II–sessioista. Äänitysrupeaman tarkoituksena on taltioida kuuden tulevan levyn kappaleen rumpupohjat. Aikaa tähän on varattu kokonaista 3 päivää - todella paljon - rimaa ei ainakaan aikataulusyistä lähdetä alittamaan. Päinvastoin – kerrankin voi yrittää ruoskia itsestään irti parasta. Tekosyitä huonouteen ei tässä vaiheessa ole. Paskuus on synnynnäistä. Ohessa myös sessiota edeltävät tunnelmat!
-mv
Keskiviikko 19.12.2007
Vuoden arkityöt paketissa - kahden viikon joululoma edessä. Jee. Muuten meiningissä nahkeutta riittääkin; keho erittää kaikkea mahdollista - nenää on niistettävä jatkuvasti, välillä palelee, välillä hikoiluttaa, finniä pukkaa ja kenkää puristaa. Talven influenssa ilmeisesti kiristää otettaan. Joensuun osasto raportoi samoista vaivoista. Janne on ollut kuumeessa (38-40oC) koko viikon. Omalta osaltani olen hanskannut lentsuosaton yksinkertaisesti kieltäytymällä toistaiseksi mittaamasta kuumetta - silloinhan joutuisin aivan virallisesti myöntämään erävoiton mokomalle virukselle.
Rumpukalusto ja muu orkesteri matkaavat paraikaa pääkaupunkiin kahdella henkilöautolla. Kalusto on Finnvox 1 –rupeamasta tuttu. Olli-Matin symbaalit jatkavat esitystään setissäni. Ostin muuten vastaavat pellit myös omaksi (17” Zildjian K China Boy ja 18”A Zildjian Fast Crash). Näiden toimitus venyi kuitenkin tulevalle vuodelle. Samassa rytäkässä hankin myös uusia tuttavuuksia: Jazzhaitsut (14” K Custom Dark Hi-Hat) ja rokkiriden (A Zildjian 21” Sweet Ride). UUH! Kyllä nyt kelpaa keväällä keikkailla. Haitsut ovat tosin tyystin uusi tuttavuus. Jännää. Ko. rideen sain tutustua Sami Kuoppamäen settiä lainatessani viime kevään idolikahinoissa. Tuosta tapaamisesta alkoi hankintamenettelyyn johtanut ihastukseni.
Kello 16:22:n IC poimi minut juuri Jyväskylän asemalta. Edellisten Pendolino-kokemusteni perusteella pidin ½:n tunnin matka-ajan pidennystä IC-junalla pienenä ikävyytenä Pendolino-junatyypin jatkuvaan arvaamattomuuteen verrattuna. Nyt matka etenee mukavasti aikataulun mukaan. Näköjään olen saanut myös muistiinpanojen kirjaamisen alkuun. Nyt liikaa nikotiinia elimistöön (tupakkakoppi vieressä, hermostuneena tupakoi jatkuvasti), olut matkaseuraksi ja mielimusiikkia viihteeksi. Olen tavoitteessani.
Alla alustava luonnos tulevien päivien työjärjestyksestä:
Torstai 21.12
Vaikka tahtoisin
Jos et sä tuu
Perjantai 22.12
Viini haihtuu
Joku vain
Lauantai 23.12
Kanna mut sun luo
Risti
Yksinkertainen ajatus em. aikataulun taustalla on toteuttaa joka päivä sekä rivakka rokkipala että taiteellisempi (tunnelmallisempi) hidas kappale. Tämä menee tosin takuulla vielä uusiksi. Voi olla että rokit soitellaan alta pois rock-setupeilla ja myöhemmin otetta, asennetta ja kalustoa kevennetään kevyempiin kappaleisiin paremmin soveltuvaksi. Viime sessioissa tuli soitettua rokit aika kovalla kädellä. Tunnin paukutuksesta virvelinkalvo (Remo CS Dot) oli vaihtokunnossa. Tästä johtuen jälkimmäinen järjestely voisi säästää kukkarossatuntuvasti rahaa ja rutkasti vaivaa vähentyneiden kalvonvaihtojen myötä. Voisi kyllä tällä kertaa käyttää yksinkertaisesti järkeä ja vetää kaiken hieman kevyemmin, ellei studiotunnelma sattumalta vaadi äärimmäistä räimettä..
Tekstiä tulee… matka on pitkä… Levyn julkaisun yhteyteen mietitään parhaillaan ”extrapakettia”. Luvassa olisi etukäteisjulkaisu kolmesta levyn kappaleesta, tekstiiliä, erikoishieno bookletti + mahd. keikkaspesiaali. Ehdin jo innostua. Fakta on, että tullakseen hyväksytyksi ko. paketin on oltava ehdottoman hyvä. Bändin voimat menevät levyntekoon, kuka moisen extrahomman tekisi? Hienoa olisi tarjota jotain ylimääräistä hienoutta, mutta Stella-aikataulu ilmenee yleensä vailla suurempaa suunnitelmallisuutta. Olisihan tähänkin voinut tietysti varautua jo huhtikuussa… Mutta kun ei ollut biisejä, ei ollut motivaatiota suunnitella oheishuttua.. Nyt on. Biisit ja motivaatio. Aikaa ei.
12.12.2007 klo. 17.15 Odottavan aika pitkä.
Loskainen itsenäisyyspäiväviikonloppu vietettiin Joensuussa harjoituskämpän huomassa. Marja ja minä kamppailimme flunssan kourissa, muut olivat kohtuullisessa kuosissa, ilmeisesti flunssan kurimuksen jo läpikäyneinä. Terveydellisestä hankaluudesta huolimatta viikonloppu ylitti odotukset – tulevan albumin loput kappaleet ovat saaneet muotonsa!
Tulevassa sessiossa äänitettävien kappaleiden työniminä ovat välähdelleet ”Vaikka tahtoisin”, ”Viini haihtuu”, ”Kanna mut sun luo”, ”Jos et sä tuu”, ”Joku vain, kuka vain” ja ”Risti”. Näistä kahden jälkimmäisen kokopitkä bändisovitus näki päivänvalon vasta näissä harjoitustuokioissa. Samaisissa harjoituksissa suoraviivaisuudellaan harmaita hiuksia tuottanut ”KMSL” purettiin paloihin, puunattiin, öljyttiin ja kasattiin uudelleen entistä ehompana. Loput kolme edellä mainituista kappaleista ovat säilyttäneet rakenteensa likipitäen ennallaan. Luvassa on kolme rivakkaa keskitempoista rokkivetoa, ”powerballadi” ja kaksi rauhallista kokeilevampaa uutta jotakin. Jannen sanoitusluonnos Risti-kappaleen loppupuoliskon laulu/piano-taitteeseen tarjoili toistaiseksi tämän levyn sessioiden kylmimmät väreet. Vaikuttaa tosiaan siltä, että olemme poikkeuksellisen onnellisessa tilanteessa, jossa tiedämme mitä tavoitella tulevalta Finnvox II -sessiolta.
Tavoitteeseemme päästyämme itsenäisyyspäivän viikonloppu päättyi Heikin lohduttavaan huomioon: ”Seuraavissa treeneissä harjoittelemme keikkasettiä”. jippiaajee! Keikoille onkin jo kova kaipuu.
Seuraavaan Finnvox-retkeen on aikaa runsas viikko. Siinä on viikko liikaa. Biisit jauhavat päässä päättymättömällä kasetilla. Väliin tarjoilen CD:ltä brittiprogea ja yritän kehittää musiikinymmärtämystäni. Ei se mihinkään kehity. Mutta proge on hyvää.
Tänään teen henkilökohtaista historiaa. Jyväskaupunkiin saapuu Samettivallankumous-orkesteri (treenikämppäkämppiksiämme) ja aion tarjoilla itselleni iltavapaata keikan muodossa. Jyväskylässä on tullut asuttua jo kaksi ja puoli vuotta enkä toistaiseksi ole moista dekadenttia vapautta arki-iltana itselleni suonut.
Parhaillaan Joensuussa äänitellään muuten bassoja Finnvox-pohjien päälle. Jospa Turbo kertoilisi siitä. Minä kun en ymmärrä bassonsoitosta mitään.
-mv